Virolaisen Alen perheessä on aina osattu sähköhommat - pelle pelottoman omia keksintöjä mm. valtava vuokavarastointirobotti ja Tunkka 100 ilmanpainemittari Raahessa
Rasvamontun idealamppu välkähtää tällä kertaa Raahen Pattijoella. Virolaisen Alella tuo lamppu on tosin välkähtänyt vielä useammin kuluneen 80 vuoden aikana. Tämä pelle peloton tunnetaan keksijänä, jolta ei ideat pääse ehtymään. Hänen jo lapsuudessa kyhäämät viritelmät hämmästyttivät kavereita ja reilut parikymmentä vuotta sitten syntynyt valtava vuokavarastointirobotti saa jo raavaaltakin katsojalta jäämään suun auki. Välillä käynnissä on ollut yhtäaikaa kymmenkuntakin eri insinöörityötä ja nykyisin mestari on keskittynyt enemmän pienempiin elektroniikkapuolen touhuihin. Tästä osoituksena on ensimmäisen pienen patentinkin saava ja juuri julkistettu Tunkka 100 ilmanpainemittari. Alen koneharrastelu on myös ollut vuosikymmenten aikana niin monipuolista, että seuraavaksi yritetetään keksiä semmoinen nettiartikkeli, johon se saataisiin jotenkin asettumaan raameihin! :)
(kuva: Ari Kettukangas)
Virolaisen Ale. Pelle peloton keksijä, koneharrastaja ja eläkkeellä oleva yrittäjä vuosimallia 1943. Kohta 80 vuotta täyttävä mestari on hyvin kiireinen ja askeltakin on pitänyt pidentää, että ehtii joka paikkaan. Ideoita ja projekteja tuntuu pursuavan tämän tästä ja aika vaan tahtoo koko ajan loppua kesken. Ale tykkää haasteista ja haluaa kehitellä arkipäivän askareita helpottavia keksintöjä. Kansakoulussa käsityö oli kymppi ja tuolloin jo kaverit hämmästelivät hänen polkupyörästä löytyviä itsetehtyjä suuntavilkkuja ja muita härveleitä. Taito taitaa olla vahvasti myös perittyä, nimittäin kuvassa on hänen Mikko isänsä sähköurakointiliikkeen alkuperäinen peltikyltti Raahen Ouluntieltä 1960-luvulta. Isä oli sähköasentaja ja perhe muutti tuohon aikaan Raaheen Merijärveltä. Tästä leipäpuusta pojankin sähköpuolen osaaminen sai alkunsa. Alen ideoimasta Tunkka 100 ilmanpainemittarista tulee tänä vuonna hänen ensimmäinen pikkupatentti ja se julkistettiin juuri haastattelun aikoihin.
(kuva: Ale Virolainen)
Lapsuuskuva 1950-luvulta. Kuvassa Ale (vas.) 10-vuotiaana serkkupoikiensa kanssa. Pojat rakensivat pikkuisia liidokkeja ja kehittyinen niistä toimi kumimoottorilla. Pitkällä kumella pyöritettiin kierroksia, päästettiin liidokki irti ja ropelli lennätti jonkin matkaa konetta.
(kuva: Ari Kettukangas)
Alen 12-vuotiaana rakentama putkiradio vuodelta 1955.
(kuva: Ari Kettukangas)
Vertaassa on tiheä tilanne ja keksijäkään ei meinaa enää mahtua sekaan. Huoneessa on monen projektin vehkeet levällään ja parhaimmillaan on ollut kymmenkuntakin insinöörityötä yhtäaikaa vireillä. Matkan varrelle on mahtunut kylmäkone asennuksia ja hyllyistä löytyy myös ilmalämpöpumppujen osia. Taustalla ei ole NASAN ohjuspöytä, vaan elektronitestipenkki, jonka Ale osti aikanaan Raahen Tekulta. Nykyisin projektien määrä on karsiutunut ja työt keskittyvät enemmänkin pienempiin elektroniikkapuolen touhuihin.
(kuva: Ari Kettukangas)
Vuokanvarastointirobotti. Keksintö valmistui 2000-luvun taitteessa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Ale kasasi ideoimansa keksinnön Raahen Leipätuotteen, eli nykyisen Pattijoen Pullapirtin leipomon tiloihin reilut parikymmentä vuotta sitten. Mestari itse on nimennyt valtavan kokoisen laitoksensa hiluvitkuttimeksi. Laite on hyvin mekaaninen ja rakennettu raakasta raudasta. Laitteella paistetaan vuokaleipiä.
(kuva: Ari Kettukangas)
Laite rakennettiin paikanpäällä ja koko työ vei aikaa 2 vuotta. Erikoisen haastellisiin tehtäviin kuului hissin toteutus, jolla radalta vuokat nousevat lattiatasolta 5 metrin korkeuteen.
(kuva: Ari Kettukangas)
Aikaisemmin vuokat nostettiin käsin radalta ja pinottiin viereiseen huoneeseen. Seuraavana päivänä ne nostettiin takaisin radalle ja ladottiin tuotantoon. Vuokanvarastointirobotti tekee kaiken tuon täysin automaattisesti.
(kuva: Ari Kettukangas)
Laitteeseen on asennettu pakkokierto joka vuokalle, toisin sanoen laskuri laskee vuokien liikkeet ja ohjaa niiden toimintaa.
(kuva: Ale Virolainen)
Laitos on vajaat 20 metriä pitkä ja siinä on 10 kerrosta!
(kuva: Ale Virolainen)
Radan vuoka-aihioissa on suurinpiirtein sata vuokaa. Kerrokset täyttyvät kokoajan ylhäältä, eli sensorit havaitsevat saapuneen vuokan ja paineilmasylinteri työntää sen radalle. Määränpäässä sensori taas kertoo kun vuoka vapautuu, nostaa yhden pykälän ylös ja työntää uuden setin taas radalle. Laitoksessa on parikymmentä sähkömoottoria, ainakin saman verran paineilmasylintereitä ja kettinkiä melkein kilometrin verran.
(kuva: Ari Kettukangas)
Tuolla matkallahan tuleekin jo nälkä! "Voi kuinka pitkällä ketjulla onkaan mun leipäni maailmalla..." :)
(kuva: Ari Kettukangas)
Ale ei hakenut laitteelle aikanaan patenttia, mutta epäilee että ideaa on varmasti myöhemmin matkittu maailmalla.
(kuva: Ari Kettukangas)
Vuoka-aihiosettejä.
(kuva: Ale Virolainen)
Löytyykö laitteelle päätyä ollenkaan?
(kuva: Ale Virolainen)
Purkupääty.
(kuva: Ale Virolainen)
Seuraavana vuokat laskeutuvat alaradalle, joka menee voitelukoneen läpi. Seuraavana tulee mutka ja panostuskone pudottaa ne aihioon.
VIDEO: Vuokanvarastointirobotti käynnistyy.
VIDEO: Leivät saapuvat.
VIDEO: Robotin hissi alhaalta kuvattuna.
(kuva: Ale Virolainen)
Robotin aivot ja logiikka.
(kuva: Ale Virolainen)
Sähkökaapilla on kokoa 60x200 senttiä ja siellä mutkittelee piuhaa satoja metrejä. Löytyy myös relettä ja tietokonetta ja Ale joutui rakentamisen lisäksi opettelemaan tässä työssä ohjelmoinnin taidon ja sen toteuttamisen.
(kuva: Ale Virolainen)
Koepainikkeet ja kytkimet. Näillä voidaan koekäyttää ja pysäyttää sylinterejä ja moottoreita.
(kuva: Ale Virolainen)
Nosturin moottori.
(kuva: Ale Virolainen)
Hissin toteutus oli projektin vaikeimpia osuuksia. Ensimmäisestä prototyypistä tuli hutera ja siitä ei varmasti olisi tullut näin varma ja pitkäikäinen. Todetaan vielä yhteenvetona tähän keksintöön, robottiin ja koneistoon ei ole tarvinnut kuulemma pahemmin tehdä remonttia 22 vuoden aikana.
(kuva: Ari Kettukangas)
Keksijän koti.
(kuva: Ari Kettukangas)
Rubiikin kuutiomainen seinäpleksi kuvastaa hyvin pelle pelottoman kekseliäisyyttä.
(kuva: Ari Kettukangas)
Tunkka 100 ilmanpainemittari. Alen ideoima tuore keksintö julkistettiin juuri ja se on saamassa ensimmäisen pikku patentinkin. Laite seuraa ilmanpaineen eroa sisällä ja ulkona ja sillä mitataan onko huoneessa yli- vai alipaine. Näytönväriä voi vaihtaa ja ihanne toleranssi hyvässä huoneilmassa on pikkuisen alipaineisen puolella.
(kuva: Ari Kettukangas)
Isompikin patentti olisi tullut, mutta rahat loppuivat kesken. 3000 eurolla pääsi vain alkuun ja voitto tuotteella vaatisi taas reilusti kasvuaikaa. Keksinnöllä on kuitenkin vuoden etumatka idean kopioiviin kilpailijoihin. Korona sotki sopivien osien toimituksen ja mittarin suunnitteluun kului lopulta aikaa 5 vuotta. Kaikki saadut komponentitkaan ei sopineet olemassa olevaan piirilevyyn ja sekin meni lopulta uusiksi. Nyt sataan laitteeseen on kaikki osat jemmassa ja niissä olisikin vuoden toimitusaika. Laite on valmis tuotantoon ja sopiva yhteistyökumppani yrityskin on tervetullut mukaan projektiin.
(kuva: Ari Kettukangas)
Koneellisesti ilmastoiduissa taloissa voi olla liikaa alipainetta, kun suodattamimet ovat tukossa. Korvaavan ilmaa rakenteiden läpi otettaessa tulee mukana myös mikrohiukkasia ja muita epäpuhtauksia. Nämä on tärkeitä juttuja varsinkin allergisen ihmiselle ja liiallinen ylipaine taas vie kosteaa sisäilmaa seinärakenteisiin ja voi aiheuttaa niissä mikrobikasvustoja. Voisiko keksinnöstä olla apua myös koulujen runsaissa sisäilma ongelmissa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Jos vaimo on pahalla päällä ja tulee painostava olo, laite menee kuulemma äkkiä tulipunaiselle! :)
(kuva: Ari Kettukangas)
Aurinkopaneelikeskustelu alkaa nyt!
(kuva: Ari Kettukangas)
Aurinkopaneelisähkövoimalakeskus. Ale avasi oven ja heti rupesi paistamaan aurinko :) Laitteiden säilytystila on tehty ravintolan vanhasta kylmäkaapista ja siitä on purettu pois patterit. Kaapissa on eristetyt seinät ja virta tulee mökillä joutilaiksi käyneistä akuista. Perusasetuksena on koko ajan 10 astetta ja viritelmä kanavoi energian talon lämmitykseen ja sähköön. Hyvä järjestelmä näin kalliin sähkön aikana!
(kuva: Ari Kettukangas)
Keltainen laite on invertteri, joka ottaa auringon talteen ja muuttaa sen 230 voltiksi. Toinen laatikko on pienemmän aurinkopaneelin latauslaite ja se lataa apuna akkuja.
(kuva: Ale Virolainen)
Ale urakoi sähkötöitä Saudi-Arabiassa 1970-80-luvulla. Maatalousministerin palatsiin tehtiin sähköhommat ja pihalle piti toteuttaa ulkovalaistus. Mestari saattoi kehittää nämä valaisimet, ennen kuin niitä varmaankaan oli kunnolla edes markkinoilla.
(kuva: Ari Kettukangas)
Emo Unimet model SL minisorvi 1960-luvulta. Kyseessä ei siis ole XL koko :)
(kuva: Ari Kettukangas)
Sorvilla on pituutta 30-40 senttiä ja se vastaa täysin toiminnaltaan normaalin kokoista konetta.
(kuva: Ari Kettukangas)
Terä pyörii ja tällä koneella tehdään tarkkoja kellosepäntöitä.
(kuva: Ari Kettukangas)
Metallisirkkeli.
(kuva: Ari Kettukangas)
Poikki menee raudat, alumiinit ja rosterit. Alella oli molemmissa käsissä 5 sormea :)
(kuva: Ari Kettukangas)
Honda Big Red mönkijä vuosimallia 2000.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kone hörähti käyntiin mukisematta.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kone on ollut ahkerasti mukana lumihommissa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Taitaa olla lupaus myös konehuoneen puolelta.
(kuva: Ari Kettukangas)
Puskulevy nousee hydraulisesti ylös ja alas ja Ale suunnittelee keulaan vielä kauhakuormaajan rakentamista.
(kuva: Ari Kettukangas)
Sähkömoottorit, pelit ja vehkeet.
(kuva: Ari Kettukangas)
Alen 12-vuotiaana rakentama lentokone.
(kuva: Ari Kettukangas)
Koneessa liikkuu jopa siimaohjattavat siivekkeen lavat ja se tekee vaijerikapulaohjattavana tarvittavaa liikettä.
(kuva: Ari Kettukangas)
Nuori rakentaja ratkaisi ikkunan tekemisen muotoilulla puukapulalla ja sulatti sitä vasten pleksiä.
(kuva: Ari Kettukangas)
Toinenkin kone samalta aikakaudelta.
(kuva: Ale Virolainen)
Silver Hawk ajokki vuosikymmenten takaa. Juha pojalle alettiin rakentamaan omaa autoa ja tämä yksilö löytyi maailmalta Euran Lasikuidun tekemänä.
(kuva: Ale Virolainen)
Kori oli suunniteltu Kuplan alustalle ja siihen aikaan tehdas valmisti samalla kaavalla myös rantakirppuja. Haukka on kopio Ferrarin Testarossasta.
(kuva: Ale Virolainen)
Pelin piti olla valmis Juhan ajokortin saamisen aikoihin, mutta aika loppui kesken ja projekti jäi tauolle.
(kuva: Ale Virolainen)
Talliin ostettiin näihin samoihin aikoihin vanha Kupla, jonka kunnostus pysyi aikataulussa.
(kuva: Ale Virolainen)
Tämä Haukka oli lopulta 30 vuotta kalavajassa odottamassa kunnostusta ja Alen eläkkeelle jäämistä. Lopulta se myytiin Kemppaisen Eerolle. Ahaa, yksi seuraavista Rasvamonttu vierailupaikoista taitaakin siis olla tiedossa :)
(kuva: Ale Virolainen)
Siellähän oli jo rattaatkin alla.
(kuva: Ale Virolainen)
Hieno peli keräsi katseita.
(kuva: Ale Virolainen)
Kupla vai Haukka, siinä vasta pulma :)
(kuva: Ale Virolainen)
Sivuprofiilia.
(kuva: Ari Kettukangas)
Loppuyhteenveto: leppoisan mestarin kanssa olisi turinoinut vaikka koko päivän ja hauskoja muistoja oli kiva kuunnella. Tässä lopuksi yksi niistä: Alen ensimmäinen auto oli aikanaan Volkswagen Kupla vuosimallia 1952. Poikien kanssa korjattiin kesken ajon katkennut vaihteensiirtäjä ja veltoksi mennyt vaihdekeppi laatikkoineen päivineen Raahen Miljoonaperällä. Illalla oli kuitenkin Vihannin Mäntylammen tanssit ja kiireessä laatikkoon tulikin vahingossa 4 pakkia ja yksi vaihde eteen :) Autolla kierrettiin silti kortteli ja palattiin jälleen talliin. Laatikot ja moottorit taas irti ja hommassa meni lopulta puoleen yöhön. Kun työ tuli valmiiksi, päätettiin ettei tänään mennäkkään Mäntylammelle :)
Rasvamontun aiemmat jaksot ja vierailukohteen ilmoittaminen: Rasvamonttu
