Pahikaisen Keijo entisöi mm. 60-luvun autoja - keksintönä tukkivannesaha ja sirkkeli-klapikone yhdistelmä Kalajoella
Rasvamontussa idealamppu välähtää tällä kertaa Etelänkylällä Kalajoella. Pahikaisen Keijolla tuo leimahdus on käynyt monta kertaa Myllymäentanhuan kotitontilla ja Latohaan rantteella. Kyseinen pelle peloton nimittäin entisöi menneiden vuosikymmenten autoja ja rakentelee puuhommia helpottavia työkoneita. Autoista mainittakoon esim. raadoista kasatut vuoden -64 Austin Mini ja Ford Zephyr. Nostalgisia tunteita herättää myös nykyisin matkailuautona toimiva 60-luvun vanha Nalle-Sisu postiauto. Kekseliäisyydestä kertoo omalla rouskunnallaan Volkswagen Passatista suurille tukeille rakennettu vannesaha ja puuta nielevä sirkkeli-klapikone yhdistelmä. Otetaanpa lopuksi vielä selvää, mikä erikoinen sivuvaunullinenkin peli pitää ääntä tuoreessa konekatoksessa!
(kuva: Ari Kettukangas)
Pahikaisen Keijo. Kylän pelle peloton, koneharrastaja, entisöijä, karavaanari ja eläkkeellä oleva elementtitehtaiden ja betoniasemien asennusvalvoja. Mies näki työelämässä maailmaa ja siellä työ opetti aina tekijäänsä. Kavereineen hän ehti jossain vaiheessa pyörittää omaakin firmaa Kalajoella. Tuolta kokemuspohjalta kumpuaa moni nykyinenkin idea ja kaikki ne syntyy kuulemma aina omasta päästä. Keksinnöissä on aina työtä helpottavia puolia ja välillä taas joutuu pohtimaan niiden tuottaman ylimääräisen homman minimoimista. Monessa mestarin ratkaisussa korostuu asioiden yhdistäminen ja hyvä esimerkki on mm. kohta nähtävä sirkkeli-klapikone.
(kuva: Ari Kettukangas)
Aloitetaanpa Latohaan puurantteelta! C-kasetin kelaaja? :) Ei suinkaan, vaan pitkälle Volkswagen Passatin koneesta ja sen muista osista rakennettu vannesaha.
(kuva: Ari Kettukangas)
Toimittaja pyysi Keijoa kävelemään vähän lähemmäs mikrofonia, mutta mestaripa tulikin paikalle ajamalla.
(kuva: Ari Kettukangas)
Vannesahalla voidaan sahata pitkälle metristäkin tukkia ja leveydessäkin päästään 75 senttiin saakka. Tosin puuta kääntämällä tukista saadaan lopulta kaikki irti. Pelillä voidaan sahata lautoja tai mitä tahansa puutavaraa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Keijo kertoo koneen idean syntyneen omasta päästä. Hän oli aikanaan 4 vuotta töissä Saudi-Arabiassa ja siellä eräs tuotantopäällikkönä ollut suomalainen kaveri harmitteli isojen puiden sahaamisen haasteellisuutta. Siitä syntyi päähänpisto kehitellä vannesaha.
(kuva: Ari Kettukangas)
Laitos kulkee kiskoilla edestakaisin ja sahaussäädöt on tarkasti kirjattuna. Näiden juoksujenkin on oltava suhteellisen suorassa. Toimittaja tosin kysyi, pitääkö kiskot kääntää vähän vinoon jiirin sauhauksessa? :)
(kuva: Ari Kettukangas)
Kelojen ympärillä pyörivä 6,65 metriä pitkä terä säädetään juuri oikeaan tiettyyn kireyteen.
(kuva: Ari Kettukangas)
Aluksi ennen työn alkamista terän kireys haetaan oikeaksi Volkswaken Passatin jarrukellolla ja painemittarilla. Akseli myös käännetään oikeaan asentoon vipuvarrella.
(kuva: Ari Kettukangas)
Keijon poika on töissä Junnikkalan sahalla kunnossapitomiehenä ja siellä menee hylkyyn näitä teriä. Romuihin meneville hampaille tuli siis uusiokäyttö ja niiden koko määritti myös koko vannesahan koon. Terä lyhennettiin ja siitä poistettiin särkyneet piikit. Jännitetty jousi pitää terän tiukalla ja siinä on pitkälle toistakymmentä kiloa jännitystä neliömillille. Jopa koneen iso runkopalkki voisi taipua muuten jännityksen mukana ja silloin kokonaisuus ei pysyisi enää linjassa eikä terä päällä. Mittarin mukaan 20 barilla se on juuri kohdallaan. Tämmöisiä työkaluja on kuulemma myynnissäkin, mutta vähän lyhyemmillä terillä :)
(kuva: Ari Kettukangas)
Oikealla vivulla terää nostetaan ja lasketaan ja vasemmalla taas ajetaan konetta. Pulssianturi määrää esimerkiksi sopivan laudan paksuuden.
(kuva: Ari Kettukangas)
22 pinnaa. Elikkä yhdellä pulssilla terä liikkuu 0.75 milliä ja esimerkiksi 22 pulssilla tulee 32 milliä paksu lauta ja 47 pulssia tuottaa 75 milliä paksun lankun. Terän paksuus vaikuttaa mittaan vaihtelevasti.
(kuva: Ari Kettukangas)
Valmiit pulssi- ja millilukemat seinällä.
(kuva: Ari Kettukangas)
Mitan vaihtelemisessa ja puun kääntelyssä vannesaha on kenttäsirkkeliä hitaampi työkalu, mutta sarjatuotannossa se on isoille puille verraton vekotin.
(kuva: Ari Kettukangas)
Tuuman kettinki ei mene poikki, se pyörittää kierretankoja ja välissä on sitä pyörittävä hydraulimoottori. Kierretangossa on 3,5 millin nousu ja laite antaa 2 pulssia kierroksella.
(kuva: Ari Kettukangas)
Moottorina on Volkswagen Passatin 2 litran turbodiesel ja muutkin osat on jäähdyttäjiä myöten samasta pelistä kasattu. Laitos syö polttoöljyä ja päivän sahauksessa kuluu ainetta n. 30 litraa, eli ei ihan tankillistakaan.
(kuva: Ari Kettukangas)
Ohjauspaneelista löytyy oikeastaan vain lämpömittari ja se kohoaa jonkun verran työn aikana. Puhallinkin on heti napin takana.
(kuva: Ari Kettukangas)
Toinen vetomoottori vaijerilla.
(kuva: Ari Kettukangas)
Vastusvastaventtiilillä säädetään sahauksen syöttönopeus.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kyseessä ei ole Latohaan asema ja pohjanmaan rataosuus :)
(kuva: Ari Kettukangas)
Klapisavotan monitoimityökalu.
(kuva: Ari Kettukangas)
Itsetehty etukuormaaja.
(kuva: Ari Kettukangas)
Fordson Dexta vuosimallia 1958.
(kuva: Ari Kettukangas)
Traktorin perässä on....öö...hetkinen, mikä siinä on perässä? :)
(kuva: Ari Kettukangas)
Sirkkelistä jalostettu klapikone. Tuorein keksintö on siis Dextan pyörittämä sirkkelin, halkaisimen ja kuljettimen yhdistelmä. Tällä viime talvena syntyneellä fuusiolla sanotaan puulle vaan kerran päivää ja kyseessä on pitkälle polkimella toimiva peli.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kuljetin vie yhdelläkertaa katkaistut ja halotut klapit vaikka kärryyn tai suoraan liiteriin ja nostokulmaa voidaan säätää veivillä. Laite helpottaa ja jouduttaa kummasti työtä.
(kuva: Ari Kettukangas)
Poljinta polkaisemalla toiminnot siirtyvät seuraavaan vaiheeseen. Polkimessa on tavallinen klapikoneen venttiili ja sillä tapahtuu myös halkaisu. Halkaisun jälkeen se polkaistaan takaisin ja piikit on niin kauan ylhäällä kun mäntä on ulkona. Kun mäntä menee taas sisälle, piikit putoaa alas ja uusi puu putoaa kohdalle. Ja kun Keijo painoi tätä poljinta, vaikutti myös kuin Dextan kierrokset olisivat lisääntyneet :) Kuulemma se on juuri päinvastoin!
(kuva: Ari Kettukangas)
Terää otettiin sen verran ylös, että purut ja puut menee ritilän kautta, eikä tule enää kaikkine sotkuineen kuljettimelle.
(kuva: Ari Kettukangas)
Halkaisuterää voi säätää puun koon mukaan ja siihen oma säätövipu. Jos sahataan pikkupuuta, terän voi jättää kokonaan pois.
(kuva: Ari Kettukangas)
Terän säätövipu.
(kuva: Ari Kettukangas)
Ja sitten Dexta käyntiin! Pelistä löytyy ohjauksen hydraulitehostin ja voimaakin niin paljon kuin takana riittää painoa.
(kuva: Ari Kettukangas)
On se Keijo keksijä. Kohta se varmaan suunnittelee moottorisahan, joka kaataa ja karsii yhtäaikaa :)
(kuva: Ari Kettukangas)
Ulvahtaa kuin sirkkeli...
(kuva: Ari Kettukangas)
...ja kolahtaa kuin klapikone. Kun puu halkaistaan, se ei jää poikittain ja sopiva läjä työnnetään aina männällä kuljettimeen.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kätevä vehje. Perinteinen halkaisuruuvi on vaarallinen ja normaali klapikone taas täräyttää yleensä käsillle.
(kuva: Ari Kettukangas)
Dextan vastapaino painaa liki tonnin.
(kuva: Ari Kettukangas)
Huonokuntoinen paatti menossa romutukseen.
(kuva: Ari Kettukangas)
Nalle-Sisu KB-124 diesel "Kesäpesä" käyttöönotto vuodeltaan 1962.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kyseessä lempinimellä ristitty Sisun pienin malli. Alkuperäinen postiauto ja myöhemmmin Telen huoltomiesten työmaakoppina toiminut ja silloin erikoisautoksi katsastettu peli on herännyt Keijon osaavissa käsissä entisöidyksi matkailuautoksi.
(kuva: Ari Kettukangas)
Keijolle tullessa autossa oli pelkkä runko ja moottori. Vajaa 6 metriä pitkässä menopelissä on ollut muutama istumapaikka ja sillä on ajettu tavaraa Oulusta pohjoiseen.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kori on ollut alkuperäiseltä uretaani väriltään puoleksi keltainen ja valkoinen. Perässä on aggregaatti ja sisällä kaikki toimii sähköllä. Kesäasunto laitetaan roikan nokkaan, jos sellainen on saatavilla. Pelillä erottuu joukosta autoharrastajien ja karavaanareiden kokoontuessa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Autosta aistii edelleen myös "linja-biilin" hengen.
(kuva: Ari Kettukangas)
Nostalgiaa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Nalle-Sisu:n prototyyppi syntyi Oy Suomen Autoteollisuus Ab:n tehtaalla vuonna 1955. Vastaavan suuruisiin autoihin verrattuna Nalle-Sisu oli huomattavasti kapeampi, mahtuen helposti kulkemaan kapeissa väylissä. Sen akseliväli oli myös riittävän lyhyt tehden auton ketteräksi. Helppo ajoisuutta lisäsi vielä täysin synkronoitu vaihdelaatikko. Tämän auton malliteksti on laitettu autoon epävirallisesti. Peli on tehty aikanaan postiautoksi Pajokin tehtaalla Tampereella. Sisu on valmistettu kaiken maailman osista ja siinä on mm. Fordin tekniikka, vaihdelaatikot, perät ja moottorit. Nytkin paikallaan on ei alkuperäinen Fordin moottori.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kesäpesä lempinimen on keksinyt edellinen omistaja.
(kuva: Ari Kettukangas)
Sisältä löytyy myös köökiä ja vuodepaikkoja.
(kuva: Ari Kettukangas)
Taittuva aurinkopleksi.
(kuva: Ari Kettukangas)
Yksityiskohta.
(kuva: Ari Kettukangas)
Tuota vipuakin on väännetty muutaman kerran.
(kuva: Ari Kettukangas)
Tuoteseloste.
(kuva: Ari Kettukangas)
Bensatankki.
(kuva: Ari Kettukangas)
Nalle-Sisuun on valmistumassa oma tyyliin sopiva ja perässä vedettävä sauna.
(kuva: Ari Kettukangas)
Suunnitelmissa on vielä muuttaa hieman vaunun muotoa kiinnityksen helpottamiseksi.
(kuva: Ari Kettukangas)
Keksiiköhän Keijo vielä löylynheittoautomaatin :)
(kuva: Ari Kettukangas)
Pukuhuone-wc.
(kuva: Ari Kettukangas)
Milläs se Keijo on tehnyt nuo kaaripuut?
(kuva: Ari Kettukangas)
Verstaasta löytyy kaaripuutöihin myös se ihan perinteinen vannesaha.
(kuva: Ari Kettukangas)
MGB vuosimallia 1979.
(kuva: Ari Kettukangas)
Tämänkin keväällä katsastetun rättikattoisen kesäauton Keijo entisöi aikanaan raadosta.
(kuva: Ari Kettukangas)
Malli on kasattu aika pitkälle Austinin osista.
(kuva: Ari Kettukangas)
Autoon tuli kilvet edellisellä viikolla.
(kuva: Ari Kettukangas)
Tämmöisillä helteillä verraton menopeli.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kevytkulkuinen ajokki.
(kuva: Ari Kettukangas)
Mittareiden pohjat piirrettin uusiksi tarratehtaalla.
(kuva: Ari Kettukangas)
Pellin alla 1800:nen kone ja 65 kilowattia, eli vajaa 100 hevosvoimaa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Matkalaukkuteline, johon kapsäkit tulee kiinni köydellä.
(kuva: Ari Kettukangas)
Tavaratila itsessään on aika pieni ja matala.
(kuva: Ari Kettukangas)
MGB oli brittiläisen MG-automerkin urheiluautomalli, jota valmistettiin vuodesta 1962 vuoteen 1980 mennessä lähes 400 000 kappaletta. Se oli seuraaja vuosina 1955–1962 valmistetulle MGA-mallille.
(kuva: Ari Kettukangas)
Yksityiskohta.
(kuva: Ari Kettukangas)
Austin Mini 850 vuosimallia 1964.
(kuva: Ari Kettukangas)
Keijon 5 vuotta sitten ja viimeisen tapin takaa entisöimä mansikka on ajojen välissä visusti tallin suojissa. Nyttemmin museokatsastettu auto tuli mestarille purettuna ja rakennusmalliksi piti ostaa toinenkin yksilö.
(kuva: Ari Kettukangas)
Peltihommiakin oli heti luvassa...
(kuva: Ari Kettukangas)
...nimittäin lattia, kynnykset ja toinen sivukin meni uusiksi.
(kuva: Ari Kettukangas)
Tallissa pellin pintaan ei ole päässyt edes pölyä.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kojelautojen pelkistetty karvalakkimalli :) Taaksekin mahtuu kaksi matkustajaa ja auto on yllättävän tilava sisältä.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kuinkahan paksu toimintojen ohjekirja tulee mukana? :)
(kuva: Ari Kettukangas)
Ilmanvaihtoventtiilit.
(kuva: Ari Kettukangas)
Mini on BMC:n Englannissa vuosina 1959–2000 valmistama pieni henkilöauto. Miniä valmistettiin Birminghamissa Austin Mininä ja Morris Mininä. Merkki on tullut tunnetuksi mm. kompaktista koosta, autourheilusta ja koomikko Rowan Atkinsonin esittämän tv-hahmo Mr. Beanin ajoneuvona.
(kuva: Ari Kettukangas)
Käynnistyksessä avataan ensin peräkontti...
(kuva: Ari Kettukangas)
...ja käännetään päälle päävirta.
(kuva: Ari Kettukangas)
Pellin alla 850:nen kone ja 25 kilowattia, eli n. 30 hevosvoimaa. Tämä on merkin ensimmäisiä etuvetoisia malleja, missä kone on poikittain edessä. Ja kävi nätisti!
(kuva: Ari Kettukangas)
Yksityiskohta.
(kuva: Ari Kettukangas)
Eikö tuossa pitäisi olla se kuuluisa salpalukko :)
(kuva: Ari Kettukangas)
Katos on tehty autoja varten viime kesänä ja jokaiselle on omat ovet ja loossit.
(kuva: Ari Kettukangas)
Ihan kuin tuolta vasemmalta päin heijastuisi sininen maali...
(kuva: Ari Kettukangas)
Ford Zephyr 6 vuosimallia 1964.
(kuva: Ari Kettukangas)
Viimeisen päälle entisöity englannin Ford on museoauto. Alussa siitäkin meni ruostuneet lattiat ja kynnykset uusiksi.
(kuva: Ari Kettukangas)
Zephyr on myös tunnettu marjalajike, eli mansikka se on tämäkin ihan kirjaimellisesti :)
(kuva: Ari Kettukangas)
Tämä auto on myös ensimmäinen tätä merkkiään Rasvamonttu -ohjelmassa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Pelissä oli alunperin sininen nahkaverhoilu, mutta toisessa autossa oli tämä parempi setti ja se meni ehyenä läpi myös museokatsastuksesta.
(kuva: Ari Kettukangas)
Mainio kesäpeli tämäkin.
(kuva: Ari Kettukangas)
Ford Zephyr on vuosina 1951–1972 valmistettu auto. Vuoteen 1962 saakka kaikissa Zephyreissä oli kuusisylinterinen- ja vuodesta 1962 alkaen joko neli- tai kuusisylinterinen moottori. Sylinterien määrä vaikutti isomman Consul moottorin johdosta myös mallin pituuteen. Kuusisylinteriset mallit olivat Zephyr 6 ja Zodiac, joka oli kallein ja varustelluin malli. Zephyr, Zodiac ja Consul-mallit olivat isoimpia Englannin Fordin valmistamia autoja.
(kuva: Ari Kettukangas)
Ja eikun starttaamaan!
(kuva: Ari Kettukangas)
Pellin alla 2,5 litran kuusisylinterinen rivimoottori ja tämän ajan autojen malliin mukaan käsiryyppy. Ja hyvin kävi!
(kuva: Ari Kettukangas)
Auton mukana oli näyttävä simpukka pakoputki ja vastaavia näkyi paljon 60-luvulla.
(kuva: Ari Kettukangas)
Auton väri on virallisesti veden sininen ja sopii siten hyvin simpukka teemaan.
(kuva: Ari Kettukangas)
Yksityiskohta.
(kuva: Ari Kettukangas)
Muotoilua.
(kuva: Ari Kettukangas)
Saako Zephyr käytössä jopa 5 tähteä?
(kuva: Ari Kettukangas)
Takaisin tallin suojiin.
(kuva: Ari Kettukangas)
Dnepr K-750 sivuvaunulla vuosimallia 1965.
(kuva: Ari Kettukangas)
Heti ensi polkaisulla käyntiin! Moottoripyörä on valmistettu Ukrainassa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Emäntä vain sivuvaunuun ja tällä pelillä on kiva ajella marjaan varsinkin metsäteitä.
(kuva: Ari Kettukangas)
Muutkin kuin tutut taitaa nostaa kättä tienpäällä.
(kuva: Ari Kettukangas)
Sinnehän on piirretty pykäliä.
(kuva: Ari Kettukangas)
Dnepr oli vuonna 1945 perustetun Kiovan Moottoripyörätehtaan KMZ:n vuonna 1967 käyttöön ottama tuotemerkki raskaille, bokserimoottorilla varustetuille moottoripyörille. Pyöriä sai myös sivuvaunullisena ja vaihtoehtona joko ilman vetoa sivuvaunupyörälle, tai veto kytkettävällä tasauspyörästöllä. Nimi on otettu suuresta Dnepr-joesta. KMZ lopetti moottoripyörien valmistamisen vuonna 2011 ja jatkoi varaosien valmistusta.
(kuva: Ari Kettukangas)
Koneesta löytyy tehoa 26 hevosvoimaa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Loppuyhteenveto: jäämme mielenkiinnolla odottamaan Keijon uusia keksintöjä ja kättentaitoja. Voisiko muuten polttoaineen kallistuttua keksiä auton, joka ajaessa päinvastoin tankkaisi energiallaan itseään :) Ja nälkä se varmaan on jo näilläkin kärryillä, kun ovat siinä nokka auki kuin linnunpojat. Visertäjät tosin yhdistää hauskaksi kokonaisuudeksi sivummalla komeileva Nalle-Sisu, elikkä Kesäpesä :)
Rasvamontun aiemmat jaksot ja vierailukohteen ilmoittaminen: Rasvamonttu
