Sailokosken Matti kasaa erikoisia kaksi- ja nelipyöräisiä koneita harrastehallissaan Välimeren rannalla Ylivieskassa
Rasvamontussa palmut huojuu tällä kertaa Ylivieskan Savelassa. Sailokosken Matti on kasannut kotitalonsa halliin näyttävän "kotimuseon", josta löytyy mm. erikoisia itsekasattuja moottoripyöriä. Paikassa vallitsee palmujen ja vesiefektien myötä Välimerellinen tunnelma ja oman kylän fiilikseen taas pääsee omassa nostalgisessa Shellin baarissa. Yli 40 vuoden kokemus koneista työelämässä on opettanut miestä myös tutustumaan niiden sielunelämään. Pihalla komeilee mm. omana kättentyönä tupla-ahdettu 25A Zetori ja moni kaksipyöräinenkin on herätetty henkiin pahvilaatikko romuista. Loppusilauksen entisöidyille harrastekamppeille antaa vuosikymmenten kokemus kolarikorjaus- ja maalaus-alalta. Kurkataanpa minkälaisia luomuksia mestarilla on syntynyt tähän mennessä kiireisen päivätyön ohessa!
(kuva: Ari Kettukangas)
Sailokosken Matti. Leppoisa koneharrastaja, entisöijä ja puolieläkkeellä oleva kolarikorjaaja ja automaalari. Takana on yli 40 vuoden kokemus konealalta ja nykyisin jälkipolvi jatkaa jo yrittämisen vetovastuussa. Mestari on maalannut ja korjannut lukemattoman määrän koneita muillekkin harrastajille ja itse hän kertoo olevansa härveleiden suhteen kaikkiruokainen. Pärisijöissä kiinnostaa kaikki vanha ja kokoelmasta löytyy myös militariaa. Lisäksi suurin osa tuotteista on museorekisterissä. Mestari on siis omien sanojensa mukaan puolieläkkeellä, mutta kiireisenä miehenä ei kuulemma jouda vielä keskittymään semmoiseen joutenoloon.
(kuva: Ari Kettukangas)
Matti pyöritti automaalausta ja kolarikorjausta ensin 10 vuotta Savelan harrastehallissa, mutta isompien tilojen tarpeesta johtuen toiminta siirtyi myöhemmin kylälle. Jo toisessa polvessa jatkuvassa yrittämisessä n. 80-90 prosenttia töistä on korjauksia vakuutusyhtiöille.
(kuva: Ari Kettukangas)
Koneharrastajan pyhättö. Halli toimi aiemman omistajan maalaamona ja se tuli perheen omistukseen vuonna -98. Aluksi sen yläkerran hienoissa tiloissa myös asuttiin ja myöhemmin rakennettiin koti pihapiiriin. Matti viettää tiloissa paljon vapaa-aikaa, tekee pölyhommat työpaikalla ja halli toimii projektien kasauspaikkana ja näyttelytilana. Kattoon on kertynyt lippuja jenkkilän reissuilta.
(kuva: Ari Kettukangas)
Hallin teemana on Välimerellinen tunnelma. Lisätehoa antaa kaiuttimista kuuluva ja rentouttava aallon loiske ja hallissa oikeaa vettä sisältävä palju.
(kuva: Ari Kettukangas)
Oma Shellin baari! Tutustutaanpa yksityiskohtiin kohta tarkemmin.
(kuva: Ari Kettukangas)
Tupla-ahdettu Zetor 25A vuosimallia 1956.
(kuva: Ari Kettukangas)
Säksätys kuulostaa tutulle, mutta konehuoneessa on kyllä käytetty jotakin piristettä...
(kuva: Ari Kettukangas)
Kyseessä on alusta loppuun saakka omaa kättentyötä ja peli on kasattu parikymmentä vuotta sitten romusta.
(kuva: Ari Kettukangas)
Peli sisältää varmaa tekniikkaa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kone seisoo ulkona, mutta se on silti pitänyt hyvin maalit ja vain takasuojien maalaus on kerran uusittu.
(kuva: Ari Kettukangas)
Täysiä hevosia ei kukaan ole vielä uskaltanut testata.
(kuva: Ari Kettukangas)
Tuossa kurvailu taitaa lopulta tuntua istumakohdassa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Porkkanaa houkuttimena.
(kuva: Ari Kettukangas)
Konehuoneessa on mm. Scanian venttiilit ja voimaa löytyy varastosta.
(kuva: Ari Kettukangas)
Sekö onkin ihan nitrovehje!! Ei suinkaan, vaan paineilmasäiliöllä ohjataan kahta ahdinta :) Kone saadaan myös käymään kuin normi Zetka.
(kuva: Ari Kettukangas)
Tältä kone näytti alkutekijöissään.
(kuva: Ari Kettukangas)
Isoilla rattailla saadaan myös vauhtia.
(kuva: Ari Kettukangas)
Zetoreissa on kisailtu vuosien aikana kampikäynnistyksessä. Matti ei kuulu ajanpuutteen vuoksi kerhoihin.
(kuva: Ari Kettukangas)
Zetor 25A originaali vuosimallia 1957.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kyseessä siis vuotta uudenpi peruskampe.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kone valjastettuna hakehommiin.
(kuva: Ari Kettukangas)
Haketin rouskuttaa ja voimakampe nakuttaa kuin palokärki.
(kuva: Ari Kettukangas)
Mestari nauraa tämän olevan jopa viritettyä mallia äänekkäämmän pelin.
(kuva: Ari Kettukangas)
Zetor 25 malleissa oli aluksi kaksisylinterinen vesijäähdytteinen pyörrekammiodiesel, jonka sylinterin halkaisija oli 120 ja iskunpituus 140 millimetriä. Kuorma-autotehdas Tatra suunnitteli samaan aikaan vastaavankaltaisia moottoreita ilmajäähdytteisenä. Vaihdelaatikko oli 2 x 3+1.
(kuva: Ari Kettukangas)
Zetor 25 sai jatkokseen mallit Zetor 25(T), 25A ja Zetor 25K vuonna 1949. 25A- ja 25K-mallien tuotanto loppui vuonna 1961. 25A oli 25:stä edelleen kehitetty malli, joka oli edeltäjäänsä ergonomisempi ja myös voimansiirron kestävyyttä oli parannettu. A-mallin maavara oli pieni ja koska sen painopiste oli matalalla, sopi se karjatiloille rinteisille pelloille. A-mallissa oli hydraulinen nostolaite.
(kuva: Ari Kettukangas)
Tältä karvalakkimalli näytti alkuvaiheessa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Tässä pelissä oli jo tutumpi säksätys.
(kuva: Ari Kettukangas)
Vanhanajan sorminiittokone.
(kuva: Ari Kettukangas)
Massey Ferguson vuosimallia 1964.
(kuva: Ari Kettukangas)
Hyvässä kunnossa oleva peli.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kampe odottelee talvea toisena lumitraktorina.
(kuva: Ari Kettukangas)
"Ostin mä Massey Fergusonin, sillä mä ajelen iltaisin, varmaan lähtee veivistä käyntiin nääs..." :)
(kuva: Ari Kettukangas)
Massey Ferguson on amerikkalainen traktori- ja maatalouskonemerkki. Nimi on tunnettu erityisesti traktoreistaan, mutta se on johtavia valmistajia myös leikkuupuimureissa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Yksityiskohta.
(kuva: Ari Kettukangas)
Työhön tarkoitettu.
(kuva: Ari Kettukangas)
Jämäkkää tekoa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Hitachi kaivinkone lumensiirtoon.
(kuva: Ari Kettukangas)
Clark trukki vuosimallia 1949.
(kuva: Ari Kettukangas)
Sivuventtiilitekniikalla varustetulla riskillä jenkkivehkeellä saisi vaikka toimittajan yläsänkyineen kaikkineen unisena aamuna työpaikalle :) Kone nostaa n. 2500-3000 kiloa 2,7 metriin saakka.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kone on näppärän kokoinen ja verraton kotikäyttöön.
(kuva: Ari Kettukangas)
Jämyä kettinkiä.
(kuva: Ari Kettukangas)
Ja hyvin pelasi.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kapealla koneella mahtuu liikkumaan ahtaistakin paikoista.
(kuva: Ari Kettukangas)
Shellin teema antaa lupauksia myös hallin puolelle.
(kuva: Ari Kettukangas)
Peli on ollut alunperin sininen ja VR:n omistuksessa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Ikuinen kampe.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kaasu ja 6 voltin sähköt herättelevät koneen käyntiin.
(kuva: Ari Kettukangas)
Sivuventtiilimoottorissa ei tipahda venttiilit männän päälle.
(kuva: Ari Kettukangas)
Sävy sävyyn.
(kuva: Ari Kettukangas)
E-huoltamon sekoittaja ja käsipumppu Ylivieskasta 1960-luvun alusta.
(kuva: Ari Kettukangas)
Käsin maalattu kyltti Ylivieskasta 1960-luvulta.
(kuva: Ari Kettukangas)
Sammalmaan Eerolta ostettu saksalainen Shellin kyltti 30-luvulta. Kyltti on täynnä konekiväärin luodinreikiä toisen maailman sodan ajalta.
(kuva: Ari Kettukangas)
M72 neuvostopyörä vuosimallia 1957.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kyseessä R71 bemarin suora kopio kylmänsodan ajalta. Romusta kasattu kampe on viimeinen oikea jäykkärunkoinen pyörä.
(kuva: Ari Kettukangas)
Pyörä on museorekisterissä.
(kuva: Ari Kettukangas)
Maastoväri.
(kuva: Ari Kettukangas)
Venäläinen tankki.
(kuva: Ari Kettukangas)
DP2 Pikakivääri. Kyseessä on sotasaalis ase, joka on deaktivoitu ja siitä on historiikkikin olemassa. Lahti/Saloranta M/26 oli kopio tästä ja se ei toiminut vaan oli liian hyvin tehty. Tämä versio pelaa, vaikka olisi hiekkaakin koneistossa ja laukaisu tyhjentää kerralla kiekon tyhjäksi.
(kuva: Ari Kettukangas)
"Päässään outo piippalakki..."
(kuva: Ari Kettukangas)
Tässä asetelmassa on Itä ja Länsi sovussa. Nuket kantavat alkuperäisiä sotilasasuja.
(kuva: Ari Kettukangas)
Amerikan maille.
(kuva: Ari Kettukangas)
Saksalainen R71 BMW pyörä 1940-luvun taitteesta.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kyseinen hiekan ruskea peli oli käytössä natsiarmeijalla vuosina 1938-42. Sen jälkeen valmistettiin peltirunkoinen R75. Tämäkin pyörä on tehty romusta alkuperäisillä osilla, mutta tarkkaa ikää ei voi siksi määrittää. Löytämättömiä osia joutui myös itse tekemään.
(kuva: Ari Kettukangas)
Tavarateline ja varapyörä alla.
(kuva: Ari Kettukangas)
M32 konekivääri.
(kuva: Ari Kettukangas)
Nämä ei ole viestikapuloita, eikä perunanuijia nämä.
(kuva: Ari Kettukangas)
Lootallinen lisäpotkua.
(kuva: Ari Kettukangas)
Historiaa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kypärätkin sävy sävyyn.
(kuva: Ari Kettukangas)
Saksalainen tuote.
(kuva: Ari Kettukangas)
Yksityiskohta.
(kuva: Ari Kettukangas)
M72 pyörä vuosimallia 1953.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kampe tuli halliin romukasana ja Matti halusi nähdä kuin hyvän itäpyörän siitä saa aikaiseksi. Hyvä tuli ja kunnossa oleva kone käy hienommin kuin harrikan moottori. Värit eivät ole alkuperäisiä ja kulmassa erottuu krokotiilinnahkapenkki.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kawasaki KZ1300:sia 1980-luvun taitteesta.
(kuva: Ari Kettukangas)
Nämäkin jenkkipyörät tulivat halliin romuina.
(kuva: Ari Kettukangas)
Vihreä tankillinen vuosimallia 1979 ja punainen 1980. Molemmat hieman erilaisilla maalauksilla ja penkeillä.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kantikasta muotoilua.
(kuva: Ari Kettukangas)
Olikohan vauhtia nyt pyöreä satanen? :)
(kuva: Ari Kettukangas)
Triump Rocket vuosimallia 2006.
(kuva: Ari Kettukangas)
Matti osti pelin uutena. Merkki edustaa suurinta sarjavalmisteista moottoripyörää.
(kuva: Ari Kettukangas)
Honda vuosimallia 1989. Kyseessä ensimmäinen sarjavalmisteinen moottoripyörä, joka kulki yli 300 kilometriä tunnissa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Tunturi vuosimallia 1961.
(kuva: Ari Kettukangas)
Mopo on omistajansa ikäinen ja malleissa -60 ja -61 ikä näkyy merkin yhteydessä lokasuojassa. Jälleenmyyjät lopulta kielsivät laittamasta ikää runkoon, jotta ylivuotisetkin varastot menisivät kaupaksi. Tämä peli kulki vakiona 60 kilometriä tunnissa ja siitä nousi eri valmistajilta protesti, jonka jälkeen menoa hillittiin. Tunturi on alkuperäisissä väreissä ja museorekisterissä.
(kuva: Ari Kettukangas)
M72 projektipyörä.
(kuva: Ari Kettukangas)
Tämä peli on suora kopio bemarista.
(kuva: Ari Kettukangas)
Harrikan ja bemarin hybridi siis sota-ajalta.
(kuva: Ari Kettukangas)
Sivuvaunun keksijä haudattiin aikanaan arkun viereen :)
(kuva: Ari Kettukangas)
Konekkin odottaa valmiina paikalleenlaittoa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Siinähän se mötikkä on.
(kuva: Ari Kettukangas)
Harley Davidson XA projekti.
(kuva: Ari Kettukangas)
Vanha armeijanpyörä.
(kuva: Ari Kettukangas)
Boxin salaisuus.
(kuva: Ari Kettukangas)
Laukut molemmin puolin.
(kuva: Ari Kettukangas)
Thompsonin konepistooli sisältyy pyörään originellina yksityiskohtana. Nykypyörissä ase kuuluu harvemmin vakiovarusteisiin :)
(kuva: Ari Kettukangas)
Osiakin löytyi...
(kuva: Ari Kettukangas)
...mutta sitten alkoi haetuttamaan itseään koneen koppa...
(kuva: Ari Kettukangas)
...eikä sitä näkynyt yhdessäkään versiossa edes mallistossa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Miten saattoi löytää osan, jota ei ollut edes olemassa? Vaan Takkusen Raimo kertoi niitä kyllä löytyvän tarvittaessa Alavieskasta! Mestarin mittatilaustyönä valmistamia koppia tuli lopulta postissa kolme kappaletta ja tässä niistä viimeistellyin versio. Tämä osa on ulkonäöllinen juttu ja se jäähdyttää myös konetta.
(kuva: Ari Kettukangas)
Yksityiskohta.
(kuva: Ari Kettukangas)
Harley Davidson CrossBones vuosimallia 2009.
(kuva: Ari Kettukangas)
Suomen vähiten ajettu harrikka? Matilla mittariin on kertynyt vain 1300 kilometriä.
(kuva: Ari Kettukangas)
IC 49 vuosimallia 1951.
(kuva: Ari Kettukangas)
Vanha pyörä tämäkin.
(kuva: Ari Kettukangas)
Erikoistyökaluja.
(kuva: Ari Kettukangas)
Yksityiskohtia.
(kuva: Ari Kettukangas)
Eiköhän Matti näytä vielä uusillekkin keräilykohteille vihreää valoa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Koneharrastajaksi lataamisyksikkö. Tuohon kun kytketään henkilö hetkeksi kiinni ja annetaan virtaa, on hän sen jälkeen niin pahoin konekärpäsen puraisema, että voi siltä seisomalta perustaa vaikka oman "kotimuseon" :) Kyseessä on hierontatuoli, jossa voi myös kuunnella musiikkia.
(kuva: Ari Kettukangas)
Putkiradio. Tuolta kuuluu Helsingin Olympialaiset vielä suorana lähetyksenä :)
(kuva: Ari Kettukangas)
Jukeboxi.
(kuva: Ari Kettukangas)
Siihen aikaan ei vielä ollut kännyköitä eikä spotyfya.
(kuva: Ari Kettukangas)
On siellä Pooki kamaakin.
(kuva: Ari Kettukangas)
"Yö taas palmujen alle saa, rantaan maininki raukeaa..."
(kuva: Ari Kettukangas)
Loppuyhteenveto: kierroksen päälle maistui hyvät kahvet omassa Shellin baarissa. Aina kun toimittajakin liikkuu maantiellä, hän valitsee mieluiten taukopaikakseen vanhanajan perinteisen ja pienen huoltoaseman. Jos sen legendaarisen hengen haluaa aistia, ihailla samalla erikoisia koneita ja vieläpä hengittää hetken Välimeren raikasta ilmanalaa, kannattaa laittaa vilkku päälle Sailokosken Matin hallin kohdalla!
Rasvamontun aiemmat jaksot ja vierailukohteen ilmoittaminen: Rasvamonttu
