Huhtakankaan Unton perheessä on ajettu taksia jo 73 vuotta! - vastaava malli isän 30-luvun Chevystä päätyi sattumalta talliin yrityksen perustajan 100-vuotisjuhlavuonna Ylivieskassa
Rasvamontussa vaalitaan tällä kertaa perinteitä Ylivieskan Raudaskylässä. Paikallinen taksiyrittäjä Huhtakankaan Unto löysi kokoelmiinsa vastaavan Chevrolet "letukka" hoppa-auton, kuin hänen isällään Veikko Huhtakankaalla oli pirssikäytössä jo 40-luvulla. Mies on itsekkin ajanut taksia jo 43 vuoden ajan. Iän karttumisen myötä mestaria on alkanut kiinnostamaan enenevässä määrin vanhat autot. Kokeneena ajurina Unto osaa punnita tarkasti teknisesti karheamman Chevyn ja vaikkapa tallista löytyvän pehmyt kyytisen Rolls-Roycen eroavaisuudet. Tämä tarkoittaa siis tallista löytyvän vaikka minkälaista menopeliä, kurkataanpa mitä!
(kuva: Ari Kettukangas)
Huhtakankaan Unto. Pitkänlinjan taksimies, pirssari jo toisessa polvessa, nykyisin innokas konekerääjä ja harvinaisuuksien bongaaja. Iän karttumisen myötä mestaria on alkanut kiinnostamaan vanhat autot. Perheen taksifirma on puolestaan pyörinyt isän Veikko Huhtakankaan perustamana jo vuodesta 1948 alkaen. Isä ehti ajaa kyytejä 30 vuotta ja Untolla on jo menossa 43. vuosi. Taksamittarit ovat siis raklattaneet saman sukunimen alla jo yhteensä 73 vuotta ja se on on alueen vanhimpia perheyrityksiä! Palveluihin tuli mukaan myös linja-autot kasvaneiden koulukyyditysten johdosta vuonna 2012.
(kuva: Unto Huhtakangas)
Unto uutena. Tässä poseerataan parikymppisenä ja oman taksiuran alussa pösö 504.sen kanssa kotipihalla Ylivieskassa vuonna 1977. Keulassa muuten isäukon saama kultainen ansiomerkki 25 vuoden kolarittomasta ajosta. Mestaria evästettiin alkumetreille, kertomalla ettei merkki sitten kuulu hänelle :)
(kuva: Unto Huhtakangas)
Isän Veikko Huhtakankaan alkuperäinen Chevy vuosimallia 1936 40-50-lukujen taitteessa. Kuvassa myös äiti ja vanhin veli Mauri. Unto itse syntyi vuonna -57 ja hänellä ei ole omakohtaisia muistikuvia autosta. Autolle kuulemma avattiin ihan veräjiä ja lopulta runko- ja alustanumeroiden perusteella se oli päätynyt ehkä romutettavaksi Pieksämäelle. Isällä oli seuraavana Ford Custom vuodesta -52 alkaen.
(kuva: Ari Kettukangas)
Sitten konemaailman kulttuuriteko ja tuore hankinta! Chevrolet Master Deluxe vuosimallia 1939.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kyseessä on vastaava 3 vuotta uudempi letukka kuin isällä ja se on alkuperäisissä kilvissä eli museoitu Suomiauto. Löytö päätyi tänä keväänä kokoelmaan autokeräilijältä Valkeakoskelta. Ostoksessa on vielä eräs todellinen erikoisuus, se päätyi sattumalta ja suunnittelematta talliin isän 100-vuotisjuhlavuonna!!
(kuva: Ari Kettukangas)
Autolla on myös rahallista arvoa ja loistokkaana luksuspirssinä se on taatusti kuljettanut myös isoja herranröpejä jousillaan. Pelissä on kaapparimallin ovet ja se on entisöity vuonna 2011. Isän Chevyn väri oli harmahtava.
(kuva: Ari Kettukangas)
Samalla korilla ja moottorilla tehtiin aikanaan myös Plymouthia ja Dodgea.
(kuva: Ari Kettukangas)
Hä! tai Oho:kin kävisi! :)
(kuva: Ari Kettukangas)
Suunnitelmissa on laittaa uusiksi alkuperäinen kattoverhoilu ja lattia.
(kuva: Ari Kettukangas)
Käynnistys tapahtuu omaperäisesti. Päävirta kytkimestä pukataan virta päälle ja autosta löytyy painettava mekaaninen jalkastartti. Sama toimintamalli oli ennen myös Gazissa ja Volgassa. Moottoria ei ole eristetty ja siksi ohjaamossa on aika tiheä äänimaailma.
(kuva: Unto Huhtakangas)
Autossa ei siis liiemmin ole elektroniikkaa, mutta silti 30-luvun vehkeestä löytyy jopa alkuperäiset valoilla varustetut ulkonevat vilkkuviikset!
(kuva: Ari Kettukangas)
Auton verhoilu on pehmyttä blyysiä ja herraskaisia kyyditettäviä on täytynyt painaa vain paksu lompakko. Mukavuutta on lisännyt myös yllättävästi sisätilasta löytyvä lämmityslaite. Kyseessä on 5 hengen auto ja ketä lie on istunut rattailla, nimittäin etulokarista löytyy myös reikä suomenlipulle.
(kuva: Ari Kettukangas)
On ne olleet isokenkäisiä :)
(kuva: Ari Kettukangas)
Kurkataanpa konehuoneeseen.
(kuva: Ari Kettukangas)
Pellin alla 3,8 litran suorakuutonen ja vähintään 46 hevosvoimaa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Unto epäilee heppoja olevan ehkä enemmänkin.
(kuva: Ari Kettukangas)
Vararemmi aina mukana :)
(kuva: Ari Kettukangas)
Mitäs takahutlarista löytyy?
(kuva: Ari Kettukangas)
Ei ollut näköjään yhtään ministerinsalkkua vapaana...
(kuva: Ari Kettukangas)
Chevy on yllättävän korkea ajettava ja siitä löytyy myös hyvä maanvara.
(kuva: Ari Kettukangas)
Yksityiskohtia.
(kuva: Ari Kettukangas)
Mikähän merkki? "Kylläpä Leveästi Ajellaan :)
(kuva: Ari Kettukangas)
Toisella puolella lokasuojasta löytyy reikä myös suomenlipulle.
(kuva: Ari Kettukangas)
Museoidussa autossa pitää olla alkuperäiset renkaat ja siksi näillä kapeilla rinkilöillä pirssiä pitää tosiaan AJAA!
(kuva: Ari Kettukangas)
Onko pakoputkikin kromia?
(kuva: Ari Kettukangas)
Seuraavana Rolls-Royce Silver Shadow porrasperä vuosimallia 1975.
(kuva: Ari Kettukangas)
Pirssimiehen hiljalleen päättyvä 43 vuotinen ura huipentuu näihin kokoelman kruunun jalokiviin. Auto päätyi kokoelmaan Kemiönsaaren Rosalan viikinkikeskuksesta.
(kuva: Ari Kettukangas)
Laputon auto katsastettiin ja laitettiin kuntoon Kemiönsaarella. Unto pääsi lopulta tuomaan sen kotiin ajamalla.
(kuva: Ari Kettukangas)
Pelissä ei ole mitkään matalaprofiili renkaat, vaan kunnon mallia ja siksikin kyyti on pehmyydellään vallan mainio. Ja voittaa muuten äänettömyydellään äskeisen Chevyn ja monet muut nykyautot!
(kuva: Ari Kettukangas)
5 hengen menopeli ja ratti väärällä puolella. Auto on muuten käsin tehty ja penkinpäällisetkin valmistettu aidosta lehmännahasta. Kasaamiseen on mennyt aikanaan tehtaalla puolivuotta. C-kasettisoittimessa on myös pehmyt ja ilmava sointi, mutta alkuperäisen radion puolella toimii ainostaan Englannin aallot. No nyt selvisi, miksi Puotipuksutkin tuli juuri englanniksi!
(kuva: Ari Kettukangas)
Pellin alla jämy 6.75 litran V8. Malli ilmoittaa aina heppoja löytyvän riittävästi ja mottonakin on tehdä paras mahdollinen tai ei mitään. Unto on ajanut Rolls Roycella tähän saakka hääajoja, mutta mitä ne olisivatkaan taksihommatkin tällä vehkeellä! Mainosotsikkokin olisi jo valmiina: "Kylän miellyttävin pirssikyyti".
(kuva: Ari Kettukangas)
Rolls-Royce Motor Cars Limited on brittiläinen autonvalmistaja, joka on maailman arvostetuimpia automerkkejä. Rolls-Royce on tunnettu luksusautoistaan. Autojen keulalla on kumartuvaa keijukaista esittävä "Spirit of Ecstasy" -veistos, joka on vanhimmissa malleissa hopeoitu ja nykyisin se on nikkeliä. Rolls-Royce -autoja on tuotu Suomeen yksittäiskappaleina eri vuosikymmeninä. Vuonna 1970 Rolls-Royce Silver Shadow maksoi Suomessa 167 000 markkaa, eli nykyrahassa 218 000 euroa. Vuoden 1999 lopussa Suomessa oli rekisterissä 96 Rolls-Roycea, jotka edustivat vuosimalleja 1921–1992.
(kuva: Ari Kettukangas)
Unto käyttää Rollsia nuukasti ja ajaa vain välillä akut täyteen. Autolla on ajettu 59 000 kilometriä ja se päätyi kotitalliin 7 vuotta sitten.
(kuva: Ari Kettukangas)
Mercedes-Benz SL 500 vuosimallia 2002.
(kuva: Ari Kettukangas)
Peli päätyi Ylivieskaan 8 vuotta sitten Virosta. Unto on sen toinen omistaja ja alunperin sen tilasi tehtaalta sikäläinen satamanjohtaja.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kyseessä 2 paikkainen versio, joka oli mersun tehtaan kallein malli vuonna 2002. Pellin alla virtaviivaisuutta korostaa 306 hevosvoimaa. Kova katto menee nappia painamalla muutamassa sekunnissa peräkonttiin ja se muuttuu avoautoksi. Myös alusta laskee ja nousee tarvittaessa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Mestari kehuu auton vesitiiviyttä, mutta se sisältää paljon sähköä ja on siksi koko ajan ylläpitolaturissa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Herkkuihin kuuluu myös televisio. Ammattiautoilijana Untokaan ei kuulemma pysty ajamaan ja katsomaan lätkää yhtäaikaa :)
(kuva: Ari Kettukangas)
Mersussa on maanvaran säätämiseksi kaasujouset.
(kuva: Ari Kettukangas)
Fiat 127 vuosimallia 1977.
(kuva: Ari Kettukangas)
Entisöity ja museoitu auto on hankittu Ylivieskasta ja Unto on sen toinen omistaja.
(kuva: Ari Kettukangas)
Museorekisterissä olevalla autolla saa ajaa 30 vuorokautta kesän aikana ja se riittää reilusti Unton aikatauluun.
(kuva: Ari Kettukangas)
Aurinko poltti jossain vaiheessa penkkien verhoilun ja tilalle löytyi täysin alkuperäistä kangasta.
(kuva: Ari Kettukangas)
Fiat 127 on italialaisen Fiatin vuosina 1971–1987 valmistama pieni henkilöautomalli, joka korvasi Fiat 850:n. Espanjalainen SEAT valmisti autoa lisenssillä ja 127:n pohjalta kehitettiin tavarankuljetusmalli Fiat Fiorino. 127:n seuraajaksi esiteltiin vuonna 1983 Fiat Uno, mutta kyseisen mallin valmistusta jatkettiin vain vuoteen 1987 saakka.
(kuva: Ari Kettukangas)
Nissan Micra vuosimallia 1992.
(kuva: Ari Kettukangas)
Huolellisen eläkeläisen omistuksessa ollut neliovinen kärry on aivan uudenveroisessa kunnossa! Autoa on säilytetty aina tallissa ja pari vuotta sitten ostohetkellä sillä oli ajettu vain 50 000 kilometriä.
(kuva: Ari Kettukangas)
Vuoden päästä auto on jo museointi ikäinen ja katsastuskin menee läpi heittämällä. Peli oli aikanaan esittelyautona Autoliike U Kervisellä ja sieltä sen osti ensimmäinen omistaja.
(kuva: Ari Kettukangas)
Micra on lämmin auto ja sisusta priima kunnossa. Unto osaa arvostaa auton siisteyttä ja vaalii sitä itsekkin tarkasti omissa tilausajoissa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Honda Gold Wing 1800 vuosimallia 2002.
(kuva: Ari Kettukangas)
Pyörä on ollut aiemmalla omistajalla Saksassa ja sillä oli silloin ajettu 18 000 kilometriä. Nyt mittari näyttää 73 000, eli pyörällä ei ole paljon ajettu. Kaksipyöräisellä liikkuminen kuulemma muutenkin vähentyy ja koneiden keräily puolestaan lisääntyy.
(kuva: Ari Kettukangas)
Tämä jytky painaa lähes 400 kiloa ja kaksi päällä laukkujen kanssa tekee pyörästä jo melko raskaan ajettavan.
(kuva: Ari Kettukangas)
Pyörän herkkuihin kuuluu mm. cd-soitin ja kypäräpuhelin.
(kuva: Raudaskylän kyläkirja)
Tässä Unton ensimmäinen Record taksamittari Peugeot 505 kojelaudassa vuonna 1977. Tuolloin starttaili muutoinkin tuore pirssisuhari. Laite oli varustettu vieterillä ja sen mutikkaa pyörittämällä saatiin vetoa ja kierroksia. Toimintavalmiissa raksuttajassa kilahteli kolikot mukavasti.
(kuva: Raudaskylän kyläkirja)
Isä Veikko Huhtakangas (vas.) ja sveitsiläinen tohtori Fritz Wartenweiler opistolla. Taustalla Chevrolet vuosimallia 1947.
(kuva: Unto Huhtakangas)
Mustaa valkoisella. Isän käynnistämän taksifirman perustamispaperit 73 vuoden takaa.
(kuva: Unto Huhtakangas)
Taksifirman perustaksi tarvitaan firman perustaksi :)
(kuva: Raudaskylän kyläkirja)
Alkuperäinen Raudaskylän Teboilin huoltoasema 1960-luvun lopulta. Paikan perustivat tuolloin Veikko Huhtakangas ja Juhani Raudaskoski. Huoltamolla olivat töissä mm. Veikon pojat Mauri, Sauli ja Tapio ja baaria piti Airi Huhtakangas. Korjaamon puolella autoja korjasivat 1970-luvulla Mauno Nisula, Alpo Hamari ja myöhemmin 1980-luvulla Mäkikangas. Huoltoasematoiminta loppui vuonna 1988 ja nykyinen huoltamorakennus on tehty tälle samalle paikalle 1970-luvulla.
(kuva: Ari Kettukangas)
Loppuyhteenveto: tässä myöhemmin kehitetty sähkötoiminen Minitax 19 taksamittari. Ja kuten laulussa: "mittaa matkaa ihmisen, euroiksi sen muuttaen, vaan päivät eletyt ei siinä nää...perille kun saavuttiin ei rahaa huolinut vaan sanoi: ''Tee palkkioksi laulu, joka vielä jäisi kun on ajot ajettu ja vaiti taksamittarin taulu". Tämän Ylivieskan mestarin taksiautoilussa tuli maaliskuussa täyteen huimat 43 vuotta ja mies suunnittelee ajavansa vielä ennen eläkkeelle siirtymistä tämän vuoden loppuun saakka. Perheessä on jo kolme nuoremman polven tulevaa autoilijaa jatkamassa taksialalle. Vaan ajatelkaapa tästä myös eteen päin 70 vuotta, minkähän nyt Unton omistuksessa olevan auton tulevat sukupolvet etsivät silloin käsiinsä maailmalta!
Rasvamontun aiemmat jaksot ja vierailukohteen ilmoittaminen: Rasvamonttu
