Tuija Rajamäen suvussa valetaan pronssia jo kolmannessa polvessa Raahen Taitopajalla
Rasvamonttu hohkaa tällä kertaa Raahessa. Rajamäen Tuija on käsityötaiteilija, jonka suvussa tehdään pajataidetta jo kolmannessa sukupolvessa. Hänen isänsä Eino Tuomaala ja setänsä Olavi Tuomaala perustivat Raahen Valun jo vuonna 1955. Valimo kuuluu Suomen vanhimpiin käsityövalimoihin, jossa yhä valetaan pronssia perinteisellä permantovalutekniikalla. Talo tunnetaan nykyisin Raahen Taitopajana ja siellä valmistuu mm. pronssi-, hopea-, lasi- ja posliinitaidetta. Tutustutaanpa taloon ja pronssin valamiseenkin ihan aitiopaikalta!
(kuva: Ari Kettukangas)
Rajamäen Tuija. Omien sanojensa mukaan käsityöläisen titteli kattaa kaikki hänen osaamisalueensa taiteen eri saroilla. Hänellä on hallussaan myös opettajan pätevyys, yrittäjän ammattitutkinto sekä pitkä kokemus matkailullisestakin kulttuurityöstä Raahessa. Siinäpä on oiva pohja tehdä palijasjalakasena raahelaisena taidetta omasta kaupungista ja opettaa sitä kurssien muodossa myös alasta kiinnostuneille.
(kuva: Ari Kettukangas)
Tuijan isä Eino Tuomaala (oik.) ja setä Olavi Tuomaala perustivat Raahen Valun jo vuonna 1955. Ennen tuota Eino oli oppipoikana Ruona Oy:llä Raahessa ja myös hakemassa lisäoppia maailmalta. Molemmista tuli lopulta erittäin taitavia valajia ja isä teki yli 60 vuoden huikean uran pajatöissä.
(kuva: Ari Kettukangas)
Raahen Taitopajalla tehdään pronssi-, hopea-, posliini- ja lasivaluja. Kategoria jakautuu tilaustöihin ja valmiisiin matkamuistoihin. Rasvamontussakin liikutaan siis mineraalien alkulähteillä. Pronssi on tinan ja kuparin yhdistelmä ja sitä on valettu jo 1000 vuotta ekr. Kuvassa on yksi juuri alkavan pienvalun malleista - pronssinen puunlehti.
(kuva: Ari Kettukangas)
Alkutietoa: Tuijalla on kuulemma lupa, jolla voi työskennellä pajassa...että mitä? Ahaa, siis tuon työkalun nimi on lupa :) Tällä lavalla on nuijittu hiekka tiiviiksi isommissa permantokehissä 50-luvulla.
(kuva: Ari Kettukangas)
Mutta ihan aluksi uunit kuumaksi! Pienvaluun tarkoitettu sulatus upokas lämmittää pronssin yli 1000 asteeseksi. Hopeassa lämpötila on puolestaan 950 astetta. Laite on tehty grafiitista ja se kestää voimakkaita lämpötiloja. Ehdotin tällä aamupuuron keittoa, mutta Tuija ohjasi kahvihuoneeseen :)
(kuva: Ari Kettukangas)
Pronssin sulaminen pienkoruvaluun kestää n. 1 tunnin. Kuparina käytetään kierrätysmateriaalia ja joukkoon lisätään ehtaa tinaa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kaasu-uunissa sulaa isompi annos pronssia. Alkamassa on juuri muutaman tilaustyön valmistaminen. Uunissa syntyy poistettavaa kuonaa, kun puhdistusaineella käsitellään kierrätysmateriaalia.
(kuva: Ari Kettukangas)
Sitten leivotaan hiekkakakkuja! Kaavaamisessa tehdään valettava muotti ja yläreunassa onkin apuna tuttu malli. Muottina toimii pulteilla suljettava parikehä, jonka eri puoliskoille jäljennetään korun ylä- ja alapuoli. Kehät täytetään teollisella kaavaushiekalla ja työvaiheissa on mukana mm. toistuvaa nuijintaa ja ripauksia irroitusjauhetta. Tarkkaa puuhaa, koska jo mukaan pudonnut hius näkyisi virheenä lopputuloksessa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Seuraavaksi valu- ja kaasukanavien valmistus. Valukanavaa myöten pronssi pääsee valumaan muottiin ja kaasukanavat taas imevät pronssin pienempiinkin koloihin.
(kuva: Ari Kettukangas)
Vanhanajan perinteiset työmenetelmät vaativat myös perinteisiä työkaluja. Tässä mm. engelsmanni, jolla puhdistetaan ja siloitetaan valukanavan seinämät.
(kuva: Ari Kettukangas)
Sitten Tuijalla alkaa työ, jonka aikana ei ehdi vastaamaan puhelimeen :) Mikäli se keskeytyisi, valu olisi heti pilalla. Huolellinen suojautuminen on myös tärkeää. Sulaa 1000 asteista pronssia kaadettavaksi n. 0,5 kiloa.
(kuva: Raahen Taitopaja)
Kehät on lukittu valun ajaksi jämäköillä pulteilla, koska niissä syntyvä nostevoima saisi valun pursuamaan muotista. Isoissa valuissa painoa pitää olla jopa satojakin kiloja.
(kuva: Ari Kettukangas)
Pienvalu suoritettu. Kehien täytyy jäähtyä ennen avaamista n. 10 minuuttia. Tässäkään vaiheessa ei vielä tiedetä tarkkaan valun onnistumisesta. Vedellä voi tarvittaessa jouduttaa jatkokäsittelyn alkamista.
(kuva: Ari Kettukangas)
Mutta joka puolella sattuu ja tapahtuu! Tuomaalan Tatu, Tuijan poika ja armoitettu seppä jo kolmannessa polvessa. Myös muita suvun jälkipolvia kuulemma kiinnostaa pajatyöt. Käynnistymässä isompi valu ja sulaa pronssia kaatovalmiina 6-7 kiloa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Lattialla 7 isompaa asiakastyömuottia.
(kuva: Ari Kettukangas)
Olipas Tatulla jämyt nostovarret...
(kuva: Ari Kettukangas)
On ne joskus olleet isoja valutyötkin...
(kuva: Ari Kettukangas)
...joista suurimmat on tehty lattiankin täyttäminä permantovaluina. Silloin on tarvittu tätä pajanosturia, jonka avulla valu on kallistettu muotteihin. Esimerkiksi Rautaruukille valmistui aikanaan 2000 kiloa painanut arinapohjalevy.
(kuva: Ari Kettukangas)
Sitten koittaa näiden haastattelutöiden inventaario! Pienvalun tulokset ainakin alkoivat lupaavasti.
(kuva: Ari Kettukangas)
Toinen figuuri avaimenperä vanhasta herrasta, eli maailman vanhimmasta sukelluspuvusta onnistui hienosti ja toinen kärsi pikkaisen toimittajan terävistä kysymyksistä :) Edessä odottaa vielä putsaus ja valukanavan poistaminen.
(kuva: Ari Kettukangas)
Myös Tatun valut ovat valmiina tarkastettavaksi.
(kuva: Ari Kettukangas)
Asiakastyönä oravareliefi. Elikkä kohokuva, jossa myös oksa ja käpy. Presiis! Tämäkin malli on isän tekemä. Mallinkin suunnittelu ja tekeminen vaatii siis oman taitonsa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kaavaushiekka on pikkaisen palanut valun pinnalle, mutta se lähtee myöhemmin kätevästi teräsharjalla ja muulla puhdistuksella. Kuvassa myös onnistuneet laattafiguurit Pietari Brahen patsaasta.
(kuva: Ari Kettukangas)
Tuijan mukaan isompikin valu onnistui melkein täydellisesti ja seitsemästä muotista vain yksi kuvasta pois jäänyt versio ainoastaan epäonnistui. Molemmissa työsuorituksissa yksi suutari johtui vajaaksi jääneestä valusta.
(kuva: Ari Kettukangas)
Sitten kavalkadia tehdyistä ja viimeistellyistä töistä. Vuonna 1994 kansainvälinen myynnin ja markkinoinnin valmennus- ja konsulttiyritys Mercur International lahjoitti näitä Eino isän tekemiä pronssiomenoita ("kultaomenoita") esimerkillistä menestystä toimissaan niittäneille eri alojen vaikuttajille. Teoksen mallina oli oikea omena ja jokainen niistä syntyi uniikkina erilliskappaleena. Omenan sai mm. Muumihahmojen luoja Tove Jansson, telakkajohtaja Martin Saarikangas ja jääkiekkolegenda Teemu Selänne.
(kuva: Raahen Taitopaja)
Näidenkin teosten lisäksi kokoelmasta löytyy mm. erilaisia kelloja, kilpiä, ja kolkuttimia, sekä omalla teemallaan myös muisto- ja nimilaattoja. Esimerkiksi Oulun Lyseon Ahtisaari-laatta on pajalla valmistettu. Suosituin matkamuisto on puolestaan vastikään edesmenneen kuvanveistäjä Matti Lepistön suunnittelema ja Eino Tuomaalan 70-luvulta lähtien valmistama "vanha herra" avaimenperä. Alkuperäinen 1700-luvulta peräsin oleva vasikannahkainen sukelluspuku on Raahen museon arvokkain esine.
(kuva: Ari Kettukangas)
Siinäpä 200 kiloa painava vaskikello. Valikoimaan on kuulunut mm. kirkonkelloja, laivakelloja ja vellikelloja.
(kuva: Ari Kettukangas)
Raahen Taitopajan seisovapöytä. Valutöitä lähtee maailmalle vuosittain n. 200 kilon verran. Verstas ja myyntipiste sijaitsevat osuvasti Pajakadulla. Tuotteita on myynnissä myös Langin Kauppahuoneella ja Raahen museolla.
(kuva: Ari Kettukangas)
Minkälaisilla koneilla muutkin työt syntyvät? Tässä keramiikkauuni.
(kuva: Ari Kettukangas)
Seinät on hyvin eristetty.
(kuva: Ari Kettukangas)
Lasinsulatusuuni.
(kuva: Ari Kettukangas)
Hiekkapuhalluskaappi.
(kuva: Ari Kettukangas)
Ja vielä kynttiläpajan sulatuskattilat. Lisätietoa mm. tulevista pronssi-, hopea-, kynttilä-, ja himmelikursseista löytyy Raahe-opiston sivuilta.
(kuva: Ari Kettukangas)
Raahe-koirat. Nämä posliiniset teokset ovat saaneet vaikutteita merimiesten Englannista tuomista Staffordshiren koirista. Idea tuotteesta syntyi raahelaiselle posliinitaiteilija Kirsti Niemelälle 1980-luvun alussa. Raahen Taitopaja on jatkanut niiden uudisvalmistusta vuodesta 2010 lähtien. Raahe oli Suomen suurin purjelaivakaupunki 1860-luvulla ja suuri osa raahelaismiehistä oli merimiehiä, jotka toivat kotiin tulijaisina mm. posliinisia laivakoiria. Tarinan mukaan merimiesten vaimot asettelivat koirat ikkunalle viestittämään kylän väelle, oliko perheen isäntä kotona vai ei. Kun koirat katsoivat ikkunasta ulos, oli isäntä pois ja kun tämä oli palannut maailman meriltä, käännettiin koirat katsomaan taloon sisälle päin. Tämä tuote löytyy lukuisista ikkunoista tänäkin päivänä.
(kuva: Ari Kettukangas)
Raahen merellisyys näkyy myös lasitaiteessa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kynttilänpajan kädenjälkeä. Tästä selviää monelle kuuntelijalle myös Radio Pookin tausta. Ylähyllyllä olevat kulmikkaat tornit ovat pienoismalleja Raahen edustalla Taskun saaressa sijaitsevasta pooki majakasta, jonka Luotsilaitos rakennutti vuonna 1853. Kun saaressa aikanaan huomattiin lähestyvä rahtilaiva, nostettiin majakan salkoon lippu, joka houkutti tuotteista kiinnostuneen väen rantaan. Pekanpäivienkin kokoontuminen symbolisoi juuri tätä perinnettä.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kreivi Pietari Brahe perusti nimeänsä kantavan kaupungin vuonna 1649 kaupankäynnin edistämiseksi. Nytkin se käy loistavasti kynttiläkaupankin merkeissä :)
(kuva: Ari Kettukangas)
Taitopajalta löytyy n. 150 erilaista himmeliä. Esimerkiksi hopeiset on tehty lasista ja perinteisemmät kullankeltaiset puolestaan mökkipellon rukiista. Tuijan lasihimmelit voittivat vuoden uutuustuote kilpailun Tampereella vuonna 2010. Ne ovat kasvattaneet kysyntää myös kansainvälisillä markkinoilla.
(kuva: Ari Kettukangas)
Olavi sedän vanhoja työkaluja 50-luvulta.
(kuva: Ari Kettukangas)
Löytyyköhän tästä niitä Tuijan työskentelyn aikana mainitsemia työkaluja? Niitä oli ainakin hanskoukku, ilmapiikki, lansetti ja luhtrikkari.
(kuva: Ari Kettukangas)
Eino isän työtodistus Ruona Oy:ltä 40-luvun alusta. Hän aloitti siellä 16-vuotiaana ja työt keskeytyivät 18-vuotiaana, kun tuli kutsu puolustamaan isänmaata. Suomen valimoista hänelle tuli tutuiksi myös Haapakosken, Tikkakosken ja Rautpohjan valimot sekä Oulun Konepaja Pikisaaressa.
(kuva: Ari Kettukangas/ Raahen Taitopaja)
Loppuyhteenveto: Tuijan isä Eino Tuomaala toimi elinaikanaan valajana yli 60 vuotta. Hänen maallinen uurastuksensa päättyi yllättäen 84-vuotiaana vuonna 2009. Lähtö jätti perheeseen suuren aukon ja perinnöksi valtavan määrän arvokasta tietotaitoa pajatöistä. Permannosta löytyy vielä tänäkin päivänä hänen keskeneräiseksi jäänyt valukehä, joka piti valaa tuolloin ”seuraavalla viikolla" tammikuussa. Kun ylempi kehä numero teoksineen myöhemmin valettiin, saatiin siitä vielä jälkikäteenkin täydellistä lisäoppia haasteita tuottaneeseen työvaiheeseen. Toinen kehä tulee aina säilymään avaamattomana muistona jälkipolville.
Lue myös: Matti Lepistö taiteilee rauhassa eläkepäivillään
Rasvamontun aiemmat jaksot ja vierailukohteen ilmoittaminen: Rasvamonttu
