Sammalmaan Eero on kerännyt vanhan kyläkaupan täyteen aarteita - inventaariossa mm. harvinaisia menopelejä ja mainoskilpiä Sievissä
Sammalmaan Eero. Aktiivinen koneharrastaja, keräilijä, entisöijä, entinen asentaja ja nykyinen eläkeläinen. Mies asensi työelämänsä aikana betoniasemia ympäri maailmaa reppuhommissa. Jo tuolloinen hänellä oli harrastuksena autojen rassailu ja koneiden keräily. Eläkkeellä kyseinen värkkäily on vain lisääntynyt ja se on antanut loistavaa sisältöä vapaa-aikaan. Hyvät raamit puuhalle on tarjonnut tyhjilleen jäänyt iso kyläkauppa, joka ei mestarin omistusaikana pysynyt kauan tyhjänä :) Kuvassa asentajan pyhin paikka, eli asennushuone ja vanhojen jakoavaimien kunniavitriini. Nämä olivat perustyökaluja aikanaan leipätyössä. Kurkataanpa kohta näitäkin tarkemmin.
Rakennuksessa toimi lähikauppa vuoteen 2003 saakka. Heti samana vuonna Eero osti paikan itselleen.
Paikka ei ole varsinainen museo ja siksi nimikin on tuossa järjestyksessä.
Eeroa on aina puhuteltu Ereksi ja siksi rakennuskin sai siitä tekonimensä.
Erilaisia kaksi- ja nelipyöräisiä härveleitä löytyy pihalta ja kaupan sisätiloista. Eero tekee entisöintityöt omakätisesti ja kiertää jatkuvasti aarrejahdissa erilaisilla rompetoreilla.
Aloitetaanpa siis pihalta. Jyry-Sisu vuosimallia 1956.
Kyseessä mestarin itsensä entisöimä ja museorekisterissä oleva luomus. Kalajokinen aiempi omistaja aloitti jo työtä, mutta ajanpuutteen vuoksi se päätyi Eeron omistukseen ja jatkokäsittelyyn. Aikansa jämerä koneisinta menopeliä puhutellaan myös vetopöytäautoksi ja rekan veturiksi.
Siihenhän saa siis puoliperävaunun kiinni.
Vetopöytä. Suojan alla pihanperällä odottaa valmiina kunnostettu ja museorekisterissä oleva puoliperävaunu. Peruutus vaan tappiin ja letkut kiinni. Auto on käytössä ja sillä kuljetetaan pääasiassa terveisiä.
Sisäsiisti kuorma-auton kuljettaja.
Ohjauksessa ei ole mitään tehostusta, vaan se löytyy isännän hartioista. Jarruissa puolestaan on tehostimet.
Yksityiskohta.
Entisöintityö oli hidas ja työläs. Hytin runko on puuta ja siihen on käännetty pelti päälle.
Pellin alla jyrisee 11 litran Leylandin moottori, joka oli aikansa jämerimpiä ja suurimpia koneita. Tehoa löytyy ainakin 150 hevosvoimaa ja heti pärähti käyntiin!
Kontio-Sisu vuosimallia 1966.
Tämäkin museopeli on omaa kättenjälkeä.
Auto on varustettu vaihtolavalaitteella.
Tuohon osoitteeseen taitaa mennä eniten kuormia :)
Tässä yksilössä on ympärillä oleviin kahteen muuhun kuorma-autoon verrattuna pienin 6,5 litran kone.
Sisun 70-vuotisjuhlamerkki.
Scania 110 Super vuosimallia 1970.
Ei siis kahta ilman kolmatta, tämäkin museorekisterissä oleva kampe on Eeron entisöimä. Se on pihan kolmesta kuorma-autosta jämerin ja muita uudempana siinä näkyy myös tekniikan kehittyminen.
Mestarin värisuora. Tämä peli on ollut alunperin betoniautona Ruotsin Pajalassa. Siinä oli tullessaan vielä paikallaan betonisuppilo.
Auto oli ennen kunnostusta huonossa kunnossa. Moottori, jousipakat ja paljon muutakin puuttui tuolloin paketista. Runko puolestaan oli hyvä, eikä hyttikään ollut pahasti ruostunut ja siitä lähti käyntiin iso kunnostus.
Museorekisteröidyissä kuorma-autoissa värin saa valita, kuten jo tehdään käytönkin aikana maalaustöissä. Eero halusi triosta värikkään kolmikon. Henkilöautoissa värin pitää olla aina alkuperäinen. Isomman auton entisöijällä on siis taiteilijan vapaus :)
110 prosentin varmuudella jämerä peli :)
Sitten henkilöbiilejä. Eero tykkää erityisesti citikoista, mersuista ja Volvoista. Ja kokolman kaikki autot lähtevät heti käyntiin! Tässä aluksi Gaz "jeep" vuosimallia 1962.
Autossa on 69 korimalli ja tämä 4-veto erikoisuus on pösö dieselöity. Peli on ollut Suomen rekisterissä ja siitä löytyy penkit ainakin 5 hengelle. Kyseessä on maastoautojen äiti ja siihen on otettu mallia amerikkalaisesta jeepistä. Viimeinen tämän tyylinen maastomalli on tehty vuonna 1972.
GAZ on autonvalmistaja, jonka tuotantolaitos on Gorkin autotehdas Venäjällä. Tuolloin nykyaikaisen henkilöauton, GAZ M-20 Pobedan ja GAZ-51 -kuorma-auton valmistaminen käynnistyi siellä ensimmäisenä heti toisen maailmansodan jälkeen.
Volvo PV544 vuosimallia 1964.
Auto oli katsastettu edelisenä päivänä ja se odotti vielä kilpiä. Tämä yksilö on tavallinen malli ilman sportia.
Volvo PV544 on ruotsalaisen autonvalmistaja Volvon vuosina 1958–1965 valmistama takavetoinen henkilöauto. Sodan jälkeen teräspulan vallitessa tavoitteena oli valmistaa pieni ja taloudellinen perheauto Volvo 444, johon 544:kin perustuu. Uudistuksen myötä se esiteltiinkin Volvo 544 nimellä vuonna 1958. Kone vaihtui B18-moottoriksi vuonna 1962 ja sähköjärjestelmä muutettiin 6 voltista 12 volttiin. 544:sen valmistus päättyi vuonna 1965.
Volvo Duett vuosimallia 1962.
Kyseessä henkilöautoksi rekisteröity pakettimalli ja alkuperäisellä kattotelineellä.
Volvo PV 544 Sport vuosimallia 1963.
Tämäkin peli on museorekisterissä. Sportti on kahdella kaasuttimella varustettu ja viritetty moottori, jonka hevoset ovat säilyneet omassa pilttuussaan.
Rättisitikka 2CV6 vuosimallia 1980.
Tämä on rättäreiden viimeisiä valmistettuja malleja. Peli saatetaan kirjata lähiaikoina museorekisteriin.
Ford Granada vuosimallia 1983.
Pellin alla 2.3 moottori ja kyseessä melko tuore hankinta. Ensi talvena on tarkoitus vetäistä päälle uusi maali.
"Pystylamppu" mersu 115 220 b vuosimallia 1970.
Auto on museokilvissä.
Yksityiskohtia.
"Siipimersu" 110 200 d vuosimallia 1966.
Museoauto linjalla jatketaan tässäkin tapauksessa.
Sivupeili sijoittelu on aika edessä. Saksassa peilit olivat normaali paikalla, Suomeen autot tulivat ilman peilejä ja täällä ne määrättiin tuolloin pakolliseksi lähes puoliväliin konepeltiä. Ajatuksena oli pitää ajaessa kuljettajan katse mahdollisimman edessä. Taksisuharit eivät tosin tykkää, kun asiakkaat puhuvat heidän selkänsä takana :)
Minne ajetaan?
Eeron kokoelmassa on useita taksamittareita.
Mersu 207 vuosimallia 1980.
Museorekisterissä oleva asuntoauto malli, jotka ovat tänä päivänä harvassa.
Peli on tehty asuntoautoksi jo Saksassa.
Museotarkastaja antoi vähän moitetta kattoon tehdystä syvennyksestä, mutta minkäs teet, se vaadittiin aikanaan Suomessa pakollisena rekisteröinnin yhteydessä. Epäkohta hyväksyttiin lopulta lisämaininnalla.
"Nappisilmä" Lada vuosimallia 1988.
Harvinaisessa museomallissa on 1200:nen moottori ja autolla on ajettu vain 20 000 kilometriä!
Alkuperäinen omistaja sairasteli ja auto oli käyttämättömänä vuosikausia. Eero osti sen viime kesänä ja ehosteli sitä jonkin verran. Autossa on alkuperäisenä maali ja jopa renkaat!
Helmoissa listan alapuolella oli jonkin verran kiven iskuja ja ne on nyt maalattu kuntoon. Ladan maali on herkkä haalistumaan, mutta ongelma korjaantui "myllytys" kiillotuksella.
Nappisilmä on perusmalli ilman härpäkkeitä ja siksikin se on tosi haluttu auto.
Mutta mennäänpä seuraavaksi tutustumaan "kauppaan" joka pelkästään ostaa :)
Kaltereista tuli näyttävämmät kuin arvattiinkaan. Teos on kalajokisen Vesa Pietikäisen mielikuvituksen ja hitsaustyön tulosta.
Vanhassa kaupparakennuksessa on puolenkymmentä huonetta, joita mestari on muutellut palvelutiskiä myöten retrotyylisemmäksi.
Vanha kassakone. Alunperin rekennuksessa toimi KPO ja sitten myöhemmin K-lähikauppa 1980-luvulla. Kauppatoiminta loppui vuonna 2003 ja samana syksynä talon avaimet olivat jo Eeron taskussa.
Tähän väliin kaksipyöräisiä. Harley Davidson 1200 vuosimallia 1930.
Eero kasasi täysin valmiin ja Suomen armeijan käytössä olleen pyörän 1980-luvun alussa. Pyörä tuli Sieviin huonokuntoisena Ylitorniolta. Oliivin vihreä väri oli aikanaan maahantuonnin ehtona. Pelillä on ajettu entistämisen jälkeen kesäisin muutama tuhat kilometriä.
Harley Davidson 7,5 vuosimallia 1938.
Kokoelman vanhin Harley Davidson vuosimallia 1924. 1000 kuutioinen menopeli täyttää kolmen vuoden päästä 100 vuotta. Siihen on työn alla vaihtaa uudet pyörät.
Melko vanha flipperi.
Citroen Ami 6 vuosimallia 1962.
Tosi harvinaista mallia on tuotu maahan vain yhtenä vuonna 1960-luvulla. Sen tunnistaa tosi vinosta takaikkunasta, joka sekoitetaan usein Ford Angliaan.
Ylähuuli lerpallaan. Eero epäilee ranskalaisten pidättäneen nauruaan, suunnitellessaan konepeltin muotoilua. Malli on joskus äänestetty maailman rumimmaksi autoksi, mutta nykyisin se on keräilijöiden suuresti hamuama biili.
Paketti citikka 1950-luvulta. Eero tykkää merkin teknisistä ratkaisuista.
Messerschmitt vuosimallia 1962. Kyseessä on moottoripyöräksi rekisteröity kääpiöauto, joka on lentokonetehtaan tekemä. Toimintamallikin on napattu suoraan lentokoneesta, nimittäin ohjaamon kuomukin avataan kaatamalla. Pelistä löytyy paikat 2,5 henkilölle, eli 2 aikuiselle ja lapselle. Pellin alla 250 kuutioinen Sachs moottori. Kun autolla halutaan peruuttaa, moottori sammutetaan ja käynnistetään se nurinpäin. Toisin sanoen se käy takaperin ja vaihteetkin on taaksepäin. Eteenpäin lähdettäessä taas sama uudelleen käänteisesti. Eli jatkuvaa käynnistelyä ihan vaihteen vuoksi. Tämähän on mopoautojen prototyyppi!
Vanhoja putkiradioita.
Hyllyistä löytyy tavaraa kaupanpakkauksista aina öljykanistereihin saakka.
Jatketaanpa kierrosta, joka ei lopu tänään :) Nyt ollaan vanhassa keittiössä.
Vanhoja tanssipaikan julisteita.
Lucaksen valomainos. Yritys valmistaa edelleen latureita, startteja ym. autosähkö osia. Valomainoksia on heitetty aikanaan rakennusten seiniltä suoraan roskiin.
Erittäin arvokas ja harvinainen emalikyltti 1920-luvulta. Eräs kaveri oli aikanaan auton pohjaa hitsatessaan hakannut eräästä emalikyltistä irti emalin ja hitsannut sitä työhönsä. Kyseessä oli työläästi liitettävää ainetta ja tietämättään hän oli tärvellyt myös rahallisestikin tosi arvokkaan kyltin.
Bensa tunnettiin aiemmin bentsiininä ja sitä myytiin aluksi apteekissa. Osuuskauppa kuitenkin otti sen tuotteekseen melko pian. Huhun mukaan nimi olisi muutettu yläproteesin tippumisen estämiseksi :)
Hitlerin aikainen saksalainen emalikyltti. Joku on suomentanut tekstin tarkoittavan "verta ja maataloutta". Eero löysi kilven työreissullaan Latviasta. Mestari onkin kiinnostunut myös harvinaisista kylteistä ja valomainoksista ja tietenkin sopivasta hinnasta.
Asiakkaita on tainnut riittää kulovalkean tavoin :)
Tämä kyltti tuli uutena hankintana Oulaisista. Eero näki citikan myynnissä kyseisellä suunnalla Kytökorvessa ja siihen kuului mukaan kyseiset huoltoauton kyljessä olleet mainokset. Huonokuntoinen auto jäi sinne, mutta kyltit tulivat mukaan. Voisiko mestari nyt jatkaa kyseistä huoltotoimintaa? Ei kuulemma viitsi enää eläkkeellä :)
Tätäkin kylttiä on haluttu kovasti ostaa, mutta se on kuulemma lujasti kiinni seinässä.
Esso kylttikin on jo kovasti museotavaraa.
Eeron kokoelmasta löytyy useita polttoainemittareita. Valikoimassa on myös vanhoja korjaamon testauslaitteita ja renkaanpaistokoneita.
Taideteos, jonka mielikuvitus on kuulemma tullut omasta päästä ja vähästä värkistä :)
Tässä vielä vitriinissä kunniapaikalla asentajan vanhat jakoavaimet 1920-luvulta. Valikoimassa on erikoiskokoja vääntimiä ihan 5 senttisistä alkaen.
Loppuyhteenveto: johan on Järvikylän vanha kauppa täynnä tavaraa. Liekkö siellä on hyllyt notkuneet tuolla tavalla 100 vuoteen edes myymälän aikana :) Eren masiina - täyden keräilyn ja entisöinnin erikoistalo :) Tässä jaksossa kun oli erilaiset rekvisiitta tuotteetkin vain tiivistetysti. Mestaria muuten odotti haastattelun aikaan jo rompereissu Vaasan suuntaan. Mitähän sieltä on tarttunut mukaan kamppeisiin. Ja onhan se tuommoisessa ruokakaupan pyörittämisessä ja rompekeräilyssäkin ollut sama kuvio - mitä ei ole, sitä tilataan! :)
Lue myös: Nappaako Aakon Ari hulppeat Ford Mustanginsa kiinni vanhalla poliisi pösöllä Haapavedellä
Rasvamontun aiemmat jaksot ja vierailukohteen ilmoittaminen: Rasvamonttu