Niemi-Korven Johanneksen kasaama Turbo Mörkö -kelkkaviritelmä hyytää tehokkuudellaan Haapajärvellä
Rasvamonttua pelotellaan tällä kertaa Haapajärvellä. Paikalliset kelkkaharrastajat ja -kilpakelkkailijat kokoontuvat rassaamaan menopelejä yhteisessä tukikohdassaan Kuonankylällä. Niemi-Korven Johannes on kasannut "Vipex - Turbo Mörkö" kelkkahirmun, joka on mallinsa tekniikan tehokkain kampe Suomessa. Osittain kilpailuihin liian ärtsy härveli pysyy kuitenkin mestarin käsissä, nimittäin palkintokaapissa on kiiltävää metallia jopa SM-kiihdytyksistä. Porukan koneita löytyy kaikista vuoden ajoista, aina vesicross kelkkoihin saakka. Itserakennettuna ajokit ovat mieluisia ja istuvat kuljettajalle, mutta kasaamisessa on myös ollut monta mutkaa matkassa. Kurkataanpa mitä muutakin yllättävää maastokalustoa löytyy samasta hallista!
(kuva: Ari Kettukangas)
Niemi-Korven Johannes. Leppoisa kelkkaharrastaja, kilpakelkkailija, moottorirassaaja ja päivätyössään kaivinkoneenkuljettaja. Mestari harrastaa kelkkoja mm. kovissa luokissa kisaavien veli- ja serkkupoikien kanssa. Yhteisestä hallista löytyy usein monenlaisia muitakin menopelejä. Johannes itse on harrastanut aktiisesti kelkkoja vuodesta 2012 lähtien. Toiminta on pyörinyt tuon ajan pääasissa turbomallien kanssa. Kelkkaharrastelu onkin hänellä hyvää vastapainoa kaivurissa paikallaan istumiselle. Vauhtia on piisannut henkilökohtaisestikin jopa SM-kiihdytys mitaleihin saakka. SM-kiihdytys toi kultaa Nivalasta ja No Speed Limit Day hopeaa Pyhäjärveltä. Turbo Mörkö voittaisi kotihallin kaikki muut kelkat tehoissa mennen tullen, mutta se on jo liian pelottava ja osittain säännöistä poikkeavakin vehje virallisiin kilpailuihin. Vauhtihirmua itseään näytti hymyilyttävän, vaikka polvi nitkahti pahasti edellisenä päivänä metsässä kelkkaillessa. Onpa ajossa joskus selkäkin murtunut, mutta kunnon moottorin pärinä oli tälläkin vierailulla parasta puudutetta kipuihin!
(kuva: Ari Kettukangas)
SM-kiihdytyksessä ajetaan n. 160 metriä pitkä osuus ja karsinta-ajojen jälkeen finaaleissa ensin maaliin tullut voittaa. Kuljettajat kasaavat yleisesti lajissa omia kelkkojaan. Sääntöjen mukaan moottoria ei saa vaihtaa eriksi Johanneksen ajamassa SM-kisojen Trail Unlimited -luokassa. Mestari ja Turbo Mörkö voisivat puolestaan osallistua Top Fuel -luokkaan, mutta kisojen tästä osa-alueesta ei kuitenkaan ole aiempaa kokemusta.
(kuva: Ari Kettukangas)
Yamaha SR Viper "Turbo Mörkö" vuosimallia 2015.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kyseessä Yamaha Apexin kyykkypyörään pohjautuva 4-pyttyinen ja 1000-kuutioinen turbo, josta löytyy tehoja haamumaiset 300 hevosvoimaa. Tämä Johanneksen vuonna 2019 rakentama ja tuima saundinen silmäterä on tekniikaltaan mallinsa tehokkain yksilö Suomessa. Se on osittain myös liian ärtsy vehje kisakamppeeksi. Toinen vastaava hirmu on tällä hetkellä rakentumassa eri kasaajan toimesta Kajaanin suunnalla.
(kuva: Ari Kettukangas)
Viperin aihion ja Apexin moottorin myötä Johannes on ristinnyt menopelin leikkisästi nimellä Vipex :)
(kuva: Ari Kettukangas)
Vuorikelkkaan pohjautuva kelkka ei ole nopein, mutta siitä löytyy tiuhat välitykset ja kiihdytyksessä Mörkö on kovaa valuuttaa. Lajissa kaiken aa ja oo onkin juuri kiihtyvyys. Välityksiä muuttamalla peli kulkisi n. 200 kilometriä tunnissa ja nyt vauhti on 140. Kokonaispaino suhteutettuna 300 hevosvoiman tehoon on kilo per heppa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Tela on vain 38 senttiä leveä ja siinä riittää räpylöitä. Harjojen korkeus on 76 milliä ja matto onkin tarkoitettu vähintäänkin puoli metriseen lumeen.
(kuva: Ari Kettukangas)
Uskalletaanko me kurkistaa, mitä se on syönyt?
(kuva: Ari Kettukangas)
Ainakin sieltä löytyy äänenvaimenninta ja öljysäiliötä. Moottorissa on sumppuvoitelu ja öljyä on vain painekanavissa. Alunperin kelkka oli varustettu vapaastihengittävällä 3-pyttyisellä koneella. Moottorin rikkouduttua uusi tehokkaampi versio löytyi tilalle rutatusta kelkasta. Mörkö on siis turbotettu, siihen on laitettu vahvemmat kiertokanget, pudotettu puristuksia ja vaihdettu matalammat männät. Kelkan voimalinjan säätö on myös tarkka, jotta variaattorin remmi kestäisi koneen tehon. Hepat on houkuteltu talliin ahtopaineella.
(kuva: Ari Kettukangas)
Yleensä tästä mallista löytyy ketjukotelo ja rautainen vetokettinki, mutta Mörköön on rakennettu lujempi vetoremmi. Ylemmästä hammasrattaasta remmi menee alas telavetoakselille.
(kuva: Ari Kettukangas)
Itsetehty kelkka on mieluisa ja alle sopiva, mutta monta mutkaakin oli matkassa. Rungot on rakennettu muovien sisältä uusiksi leveämmän koneen takia sekä asennettu ohjaustehostimet ja vesivälijäähdyttimet. Projekti käynnistyi vuoden 2019 keväällä ja siihen kului aikaa niillä töin 3 kuukautta. Vaatipa työ myös omat kustannukset. Sivukatteetkin ovat verkkoa, niiden avulla ilma vaihtuu ja kone ei kuumu liikaa. Materiaali katteisiin tilattiin Amerikasta.
(kuva: Ari Kettukangas)
Tankitkin on tehty alumiinista ja hallista löytyy omat alumiinihitsauskoneet. Johannes pyytää apua vain mahdollisissa koneistuksissa ja hoitaa kaikki muut työt itse.
(kuva: Ari Kettukangas)
Yamaha SRX 600 Triple vuosimallia 1998.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kyseessä velipojan 3-sylinterinen ja 2-tahti kone.
(kuva: Ari Kettukangas)
Keräilyharvinaisuudeksi luokiteltava peli oli aikanaan oman luokkansa nopeimpia kelkkoja.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kelkasta löytyy n. 120 hevosvoimaa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Japanilaisen Yamaha Motorin ensimmäisiä moottorikelkkamalleja oli esim. SRX440. Yritys on myös kehittänyt ensimmäiset nelitahtiset moottorikelkat.
(kuva: Ari Kettukangas)
Eikö mahdollinen tiimi saisi tällä mallilla kolmoisvoiton? :)
(kuva: Ari Kettukangas)
Yamaha Apex "herrasmies-sportti "vuosimallia 2011.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kyseessä 4-sylinterinen ja 1000-kuutioinen peli. Siitä löytyy vapaastihengittävä ja vastaava kone kuin Mörön uuden moottorin alkulähteestä. Kelkalla on mukava ajaa ja se on ainoita sporttimalleja, missä on alkuperäisenä ohjaustehostimet. Konehuoneesta irtoaa n. 155 hevosvoimaa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kelkasta puuttuu vielä muoveja ja kytkin on irrallaan.
(kuva: Ari Kettukangas)
Vesicrosskelkka Ski-Doo Tundra 800CC Power Tek.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kyseessä serkkupoikien rakentama ja alunperin Ski-Doo Tundra kelkka. Ympärille on kasattu eri Ski-Doon muovit ja runsaasti teippejä. Tuunattu 2-tahti moottori on riski ja siitä irtoaa n. 165 hevosvoimaa. Sukset ovat kapealla ja pelissä ei ole juuri mitään iskunvaimennusta. Sukset nousevat vedessä ilmaan ja kyyti etenee pääasissa maton varassa. Tällä vehkeellä voisi jopa uhmata Mörköäkin alkukiihdytyksessä, mutta lopulta hevoset ratkaisevat. Polttoaineena on käytetty Aspenia. Pojatkin ovat ajaneet kalustolla ihan SM-tasolla saakka.
(kuva: Ari Kettukangas)
Vesicrossissa ei parane keskeyttää tai pysäyttää :) Onneksi varusteisiin kuluu kellukepönttö ja sieltä nykästäessä poiju jää pintaan merkiksi ylöskeräilyharvinaisuudesta :)
(kuva: Ari Kettukangas)
Yamaha Sidewinder MT-X vuosimallia 2020. Pelistä löytyy 3-mukinen vakio tehdas turbo ja 998 kuutioisella moottorilla irtoaa n. 180 hevosvoimaa. Tämä on luotettava peruskelkka ja eiliselläkin reissulla vain kuljettajan oma polvi pääsi nitkahtamaan. Miksikähän näillä ammattikuskeilla sattuu haaverit aina vapaa-ajalla? :)
(kuva: Ari Kettukangas)
Bandvagn telakuorma-auto vuosimallia miekka ja kilpi.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kyseessä "bankku", eli alunperin ruotsalainen miehistönkuljetusvaunu. Hytti on maalattu jälkikäteen siniseksi.
(kuva: Ari Kettukangas)
Tällä hetkellä sen oma käyttökohde on vielä mietinnässä. Maastokykyisessä pelissä on 4 telaa ja niistä kaikki vetää. Pellin alla on tutusti lopottava vanhankansan 123:sen "lintta-mersun" 3 litrainen ja 5-pyttyinen diesel kone. Ohjaamosta puolestaan löytyy automaattivaihteisto.
(kuva: Ari Kettukangas)
Lavalta löytyy Hiab nosturi, joten sillä voisi kätevästi nostaa kyytiin vaikka hyytyneitä kelkkoja metsästä.
(kuva: Ari Kettukangas)
Chevrolet Silverado Duramax 6.6 diesel V8 vuosimallia 2002. Nelivedolla pääsee melkein sieltä mistä kelkoillakin. Autossa on myös hyvä maanvara ja muheat äänet.
(kuva: Ari Kettukangas)
Loppuyhteenveto: no mutta siinäkö se on se mörön henki! :) Ei suinkaan, vaan sehän on kaverin Samin Pörri-koira. Utelias vierailija ei pelännyt lainkaan hypätä kummituksen selkään. Kevättä kohti mennään ja aurinkoiset päivät pitenee, joten mörön pelko vähenee itse kelläkin. Se tietää myös mahtavia kelkkailusäitä ja paikalliset kelkkareitistöt ovatkin joka suuntaan mitä parhaimmassa kunnossa mainion konetalkoohengen johdosta.
Rasvamontun aiemmat jaksot ja vierailukohteen ilmoittaminen: Rasvamonttu