Vanhojen koneiden ja esineiden keräily on Hahton Maurin elämänsuola - nuffimiehen uusinpana voimainponnistuksena oma kotimuseo Oulun Pikkaralaan
Rasvamonttu kumartaa tällä kertaa kunnioituksesta pitkänlinjan konemiehelle Oulun Pikkaralassa. Hahton Mauri on ehtinyt pelata elämäntaipaleella erilaisten pärisijöiden kanssa kohta 80 vuoden ajan. Mies mainitaan eri puolilla maakuntaa nuffimiehenä ja jopa kotikylän henkilökohtaisesti kuvatussa teatterinäytelmässä tuttavallisesti Mutteri Maurina. Viimeisen reilun 50 vuoden aikana oma 2 hehtaarin tontti on täyttynyt sadoista erilaisista koneista ja menopeleistä. Paikalta löytyy myös Suomen kattavin käytettyjen nuffi-varaosien myyntipiste. Uusinpana voimainponnistuksena 79-vuotias mestari on myös kasannut kokoon vanhasta irtaimistosta koostuvan kotimuseon. Kurkataanpa mitä kaikkea lanttaasilta löytyy!
(kuva: Ari Kettukangas)
Hahton Mauri. Pitkänlinjan koneharrastaja, nuffimies, metallimies ja keräilijä. Vanhojen koneiden ja esineiden kanssa värkkääminen on pitänyt 79-vuotiaan eläkeläisen reippaana ja tarjonnut myös tärkeän elämänsuolan. Mestarin hymy on herkässä taustalla olevan uusimman projektinsa myötä, eli menneenä kesänä tontille rakentui suuren voimanponnistuksen myötä vanhasta irtaimistosta koostuva kotimuseo. Omalla 2 hehtaarin konelanttaasilla riittää joka päivä työtä ja mies ei ole ehtinyt koskaan syödä laiskanleipää. Vuonna 1967 kotipiha oli vielä tyhjä ja kaikki isoimmat piharakennukset on tuotu siihen aikanaan purettuna Oulun Raksilan markettien paikalta. Omistuksesta löytyy nykyisin myös Suomen kattavin käytettyjen nuffien varaosavalikoima. Kyseiset osat ovat vielä myytävissä ja loput tavarat niin rakkaita, ettei mies raski mistään luopua. Omien sanojen mukaan pähkähullu ukko onkin kerännyt kaikki maailman tavarat yhdelle tontille :)
(kuva: Ari Kettukangas)
Aluksi isompia koneita. Nuffield Universal Four vuosimallia 1959.
(kuva: Ari Kettukangas)
Englantilainen peli on tehty nelivedoksi Suomessa ja Mauri hankki sen Ivalosta. Aluksi se oli ilman moottoria, peltejä ja suojia. Mestarin isotöinen urakka kesti vuoden päivät ja nyt traktorissa on edessä ja takanakin on uudet renkaat.
(kuva: Ari Kettukangas)
Mauri oli nuorena miehenä renkinä eräässä talossa vuosina 1960-1966. Isäntä hankki silloin uuden nuffin ja Mauri ajoi sillä talon ja vieraidenkin töitä. Nuffield oli siihen aikaan iso traktori ja se teki mestariin pysyvän vaikutuksen. Mies päätti jo silloin tutustua ajan kanssa kyseisen koneen sielunelämään sitten joskus eläkepäivillä. Viimeisen 20 vuoden tarkan syynin jälkeen silmä erottaa vuosimalliin 1967 ja sitä vanhempiin yksilöihin visusti jokaisen mutterinpaikan.
(kuva: Ari Kettukangas)
Nuffield Universal Four vuosimallia 1955.
(kuva: Ari Kettukangas)
Mauri on tehnyt vuoden töitä keulan ja moottorin kunnostamiseen. Traktorin peräpää odottelee myös ehostusta. Tarkoitus on myös hiekkapuhaltaa ja maalata peli.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kone kävi jo reippaasti.
(kuva: Ari Kettukangas)
Zetor 25A:n Mauri osti vuonna 1967 ja se maksoi siihen aikaan 300 markkaa. 2 pyttyinen säksättäjä on ollut siitä asti kilvissä. Se toimii muuten hyvin, mutta tarvike-starttimoottorissa ei riitä tällä hetkellä voima ja viereinen lajitoveri auttaa väliaikaisesti käynnistyksessä.
(kuva: Ari Kettukangas)
Zetor 3011 vuosimallia 1963. Omistajan mukaan ruma traktori, mutta siitä huolimatta paras käyntiinlähtijä maailmassa. Luotettava kone toimii kardaanin välityksellä starttimoottorina viereiselle 25A:lle. Mies tuntee hyvin Zetoriharrastajat ja ne myös Maurin.
VIDEO: tässä Maurin video kyseisten Zetoreiden yhteistyö- ja avunantosopimuksesta käynnistyksessä.
(kuva: Ari Kettukangas)
Taidetta ja Nuffield vuosimallia 1964.
(kuva: Ari Kettukangas)
Pikku-Jussi "hullu jussi" kaivinkone vuosimallia 1952.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kyseessä vaijerikaivinkone ja myös Maurin ensimmäinen kaivuuvehje. Mestari on ostanut sen 1970-luvulla ja tienannut sillä leipäänsä. Kone on ollut uutena käytössä VR:llä. Se on valmistettu August Eglöfin konepajalla Porvoossa. Mallina on toiminut ruotsalainen Åkerman.
(kuva: Ari Kettukangas)
Konetta on vedetty nuffilla perässä ja se otti siitä myös voiman kardaanin avulla. Kaivuri on erittäin tehokas ja jämytekoinen.
(kuva: Ari Kettukangas)
Koneessa ei ole tukijalkoja ja se ei tahtonut millään pysyä paikallaan ilman nuffin käsijarrua. Ympäripyörivässä härvelissä on tällä hetkellä käännönkytkin rikki, mutta muuten kaikki toimii vielä mallikkaasti.
(kuva: Ari Kettukangas)
Puomiin löytyy pihalta eri kauhoja. Konetta on käytetty myös maa-ainesten lastaamisessa, mutta sen ulottuvuus ei riitä kuorma-autoihin.
(kuva: Ari Kettukangas)
Tämäkin harvinaisuus pitäisi jossain vaiheessa hiekkapuhaltaa ja maalata.
(kuva: Ari Kettukangas)
Vanha kunnon resiina! Pikkarala-Oulu yksityisrata on vielä myös hieman keskeneräinen :)
(kuva: Ari Kettukangas)
Mutta kulkee ne Maurilla omat vuorotkin. Tässä aluksi pienin yleisönkuljetusvaunu 7 hengelle.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kyseessä siis liikuteltava terassi, joka on kytketty nuffin nostolaitteisiin. Mestari on kuljettanut tällä ihmisiä paikallisissa kylätapahtumissa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Oulu-Nuorgam välillä oli monta liftaajaa, joten seuraavaksi tuli vaunu 16 hengelle :)
(kuva: Ari Kettukangas)
Lopulta yleisömenestys vaati rakentamaan tämän hulppean 25 hengen vankkurin.
(kuva: Ari Kettukangas)
Tämäkin liikkuu nuffin perässä ja omistaja pohtiikin, löytyykö Suomesta yhtä isoa vastaavaa ratas-terassia.
(kuva: Ari Kettukangas)
Linjatkin ovat lisäytyneet ja nopeutuneet :)
(kuva: Ari Kettukangas)
Artikkelin lopusta löytyy video näytelmästä: Mutteri Mauri onnellinen mies.
(kuva: Ari Kettukangas)
Tämän 8 metriä pitkän traktorin perävaunun vaiheista voisi kirjoittaa vaikka kirjan. Pitkällä kärryllä on ajettu Oulusta rahtia maaseudulle 1970-luvulla. Isännille vietiin leikkuupuimureita, traktoreita, jalasmökkejä ja maataloustavaraa tuhansia kappaleita 10 vuoden aikana. Keulassa on hiijoppi, joka nostaa 5 metrin päästä 1000 kiloa ja sen pumppu ottaa traktorin voiman kardaanista. Tarinan mukaan kärryn kanssa on ajettu joenkin yli ja oltu pohjassa kiinni toista vuorokautta. Mestari itsekin ajoi sillä mm. rahtia Kemiin ja kyydissä oli silloin pinossa neljä pienenpää yksiakselista traktorin peräkärryä. Kärrytkin olivat vielä täynnä heinäharavia ja niittokoneita. Mauri haki nuffilla ja tällä aikanaan myös 150 kilometrin päästä Kostamuksen tienvarresta 10 tonnia lorsseenia Oulun Postille. Matkalla oli kovia mäkejä ja reissuun kului aikaa kokonainen vuorokausi. Kuormassa ei ollut tuolloin myöskään mitään kiinnitysnaruja. Kärryn laidat ovat jo iän myötä hävinneet ja pohja on lahonnut.
(kuva: Ari Kettukangas)
Soppatykki. Viisas konemies huolehtii ensin muonituksesta ja tätä onkin käytetty erilaisissa kylätapahtumissa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Listeri moottori vuosimallia 1938.
(kuva: Ari Kettukangas)
Mestari hankki koneen tänä kesänä ja se starttasi tontilla jo heti neljäntenä oleilu päivänä. Kone toimii nyt hyvin ja sen 4 kilowatin agrigaatti tuottaa virtaa laadukkaasti. Kone on ollut uutena majakassa antamassa valoa merenkävijöille. Se on varustettu isolla vauhtipyörällä ja toimii roiskevoitelulla. 1-sylinterinen englantilainen dieselmoottori painaa toistatuhatta kiloa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Varmatoiminen ikiliikkuja ja Maurin mukaan tämmöisen koneen ikää ei lasketa tunneissa vaan sukupolvissa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Testissä oli puolen kilowatin halogeenilamppu ja valoa alkoi lopulta ilmestyä polttimeen. Riittävä valo vaatii 1500 kierrosta ja lamppu 500 wattia. Volttimittaria seurattiinkin aktiivisesti. Lopputuloksena oli tasainen ja vilkkumaton hyvä virta. Mestarin tutulla onkin ollut tuommoinen aparaatti tuottamassa taloon sähköä, valoa ja lämpöä.
(kuva: Ari Kettukangas)
Lisää keksintöjä. Maurin itsensä suunnittelema ja rakentama giljotiinimallinen klapikone viritelmä. Mukaan voi kytkeä myös sinisen tehdastekoisen halontakoneen.
(kuva: Ari Kettukangas)
Keksinnön sydämmenä on Mitsubishi kylvökoneen 3-sylinterinen moottori.
(kuva: Ari Kettukangas)
Klapikone katkoo ja halkaisee puut vaikka saunapuun mittaiseksi. Sillä pystytään säätämään etäisyyttä ja käsittelemään 15 senttiä paksua puuta.
(kuva: Ari Kettukangas)
Mestarilla riitti juttua...
(kuva: Ari Kettukangas)
...ja asiat puhuttiinkin halki! :)
(kuva: Ari Kettukangas)
Helppoa kun kaikki mallit on kohdillaan!
(kuva: Ari Kettukangas)
Samalla vehkeellä voidaan kääntää kolmitiehana halkaisukoneeseen, jolla metrisiä halkoja saadaan tehtyä samalla hydrauliikalla ja moottorilla.
(kuva: Ari Kettukangas)
Isännän joutilas kirves oli ruostumassa seinällä :)
(kuva: Ari Kettukangas)
Maurin rakentama ja tehdasversiota tehokkaampi puutarhajyrsin.
(kuva: Ari Kettukangas)
Suorattori. Mauri osti koneen Pudasjärveltä, missä sillä oli vedetty veneitä jyrkälle törmälle. Alla on 6 rengasta ja puolitelat.
(kuva: Ari Kettukangas)
Koneena Opelin bensamoottori ja kaksi peräkkäistä saman merkin vaihdelaatikkoa, joiden avulla vauhtia on saatu hidastettua sopivaksi. Mestari rakensi pelkistettyyn aihioon itse konepellin, katteen, istuimen ja sähköjohdot. Peli on ajokuntoinen ja se on ollut esittelyssä myös Wanhan Woiman päivillä.
(kuva: Ari Kettukangas)
Suorattori nimi tulee takana olevista puoliteloista.
(kuva: Ari Kettukangas)
Isosta hallista löytyy ainakin 80 polkupyörää! Mestarin motto onkin, "silloin kun hankitaan, hankitaan reilusti!".
(kuva: Ari Kettukangas)
Jossain tuolla kätköissä on myös harvinaisempi Hercules polkupyörä.
(kuva: Ari Kettukangas)
Onkohan seuraavat pyörämerkit monelle tuttuja?
(kuva: Ari Kettukangas)
Oiva miestenpyörä 1940-luvulta. Helkaman tekemä harvinainen ja vahvarunkoinen peli 2 tuuman renkailla. Ennenvanhaan tämmöisiin ei ollut kuulemma varaa kuin papeilla ja näitä tilattiin Ruotsista. Mallia löytyy varastosta 10 kappaletta. Tarinan mukaan pudasjärvinen pappi ajoi tuohon aikaan Oiva-pyörällä kastamaan lapsen Utajärvelle.
(kuva: Ari Kettukangas)
Aino naistenpyörä. Tämäkin on Helkaman vahvarunkoinen menopeli 2 tuuman renkailla. Näitäkin on varastossa 10 kappaletta.
(kuva: Ari Kettukangas)
70 vuotta vanha miesten polkupyörä karbidivalaisimella. Mukana myös ilmapumppu ja työkalukotelo tarakassa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Alla olevassa videossa ja museovierailussa kurkataan kohta lampun toimintaan tarkemmin.
VIDEO: tässä Maurin video karbidilampun sytyttämisestä.
(kuva: Ari Kettukangas)
Pyörässä on vielä paikallaan tänä päivänä harvinaiset Nokian renkaat.
(kuva: Ari Kettukangas)
Pappa-Tunturi vuosimallia 1974. Peli on rekisterissä ja museokilvissä. Se on täysin ajokunnossa, mutta mestari ei ole ehtinyt ajaa sillä pitkään aikaan.
(kuva: Ari Kettukangas)
Vanha kaljatehtaan kori ja ministerinsalkku :)
(kuva: Ari Kettukangas)
Ural sivuvaunulla vuosimallia 1964. Peli on ollut melko aktiivisessa käytössä.
(kuva: Ari Kettukangas)
Dnepr 1960-luvun puolivälistä. Menopeli ei ole ollut pitkiin aikoihin käytössä.
(kuva: Ari Kettukangas)
Tulpan testaus- ja puhdistuskone.
(kuva: Ari Kettukangas)
Armeijan käytössä ollut polttomoottorikäyttöinen akunlaturi.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kymmenysvaaka.
(kuva: Ari Kettukangas)
Mankeli. Tämmöinen on ollut aikanaan isotöinen rakennettava ja tämän yksilön pyörätkin olivat jo ruostuneet kiinni. Konemiehen maaginen kosketus - ja nyt se pelaa taas kevyesti.
(kuva: Ari Kettukangas)
Mennäänpä sitten mestarin omien sanojen mukaan hänen viimeiseen voimainponnistukseen. Vanhan irtamiston kotimuseo syntyi menneenä helteisenä kesänä, kun Mauri osti ja sisusti sitä varten sisulla ja sitkeydellä oman rakennuksen. Sen jälkeen paikassa on jo ehtinyt poiketa monta uteliasta vierailijaa. Tähän projektiin kruunautuukin miehen koko elämäntyö.
(kuva: Ari Kettukangas)
Lämpölamppu pitää huonetilan sopivan kuivana ja tavarat tulevat säilymään hyvin museossa. Esittelyssä olevia harvinaisuuksia löytyy lisää varastosta ja nämä ovat ns. näytekappaleita. Kokoelman esineet eivät myöskään ole myynnissä.
(kuva: Ari Kettukangas)
Hyllythän notkuu kuin vanhassa osuuskaupassa!
(kuva: Ari Kettukangas)
Venäläisiä uusia huopatossuja löytyy kymmeniä kappaleita. Mauri on saanut näitä tuliaisena sieltä päin kyläilleiltä vierailta.
(kuva: Ari Kettukangas)
Vanhoja Husqvarna ja Singer pöytäompelukoneita. Tilan puutteen vuoksi näitä on lisää varastossa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Vanhoja öljykannuja. Toisesta hyllystä löytyy myös purkillinen harvinaista kärrynpyörärasvaa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Armeijan kenttäpuhelin ja rammari savikiekoille.
(kuva: Ari Kettukangas)
Vanhoja paljekameroitakin joukossa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Harvinainen vanha käsinveivattava porakone automaattisyötöllä.
(kuva: Ari Kettukangas)
Vanha käsismirkeli ja maasepän tekemä ruuvipenkki arviolta 200 vuoden takaa Kolarista.
(kuva: Ari Kettukangas)
Hyllystä löytyy useampia Karbidivalaisimia.
(kuva: Ari Kettukangas)
Vähän ylempänä artikkelia myös video lampun sytyttämisestä. Sen säiliöön siis laitetaan ruokalusikallinen karbidia ja vettä sopivassa suhteessa, jolloin seos kaasuuntuu asetyleeniksi. Ja vielä tulta perään. Tuollainen lamppu on n. 100 vuotta vanha.
(kuva: Ari Kettukangas)
Silitysrauta hiilipesällä. Arinalla varustettu harvinaisuus on n. 200 vuotta vanha.
(kuva: Ari Kettukangas)
Harvinainen kantikas rännäri. Ohranjyvistä paahdettiin tämmöisellä korviketta sotien jälkeisessä kahvipulassa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Sepän tekemät hohtimet. Jos Mauri osti nuo kynsisaksiksi, meniköhän siinä hohtimet kaivoon? :)
(kuva: Ari Kettukangas)
Erittäin vanha sepän pyöreästä raudasta takoma rautasahan kaari. Samasta raudasta on väännetty myös terän kiinnityspykälät. Korvamutteritkin on itse tehty.
(kuva: Ari Kettukangas)
Sepän tekemä vanha veivari, jolla on porattu puuhun reikiä. Jopa käsisija pyörii taitavan työn tuloksena. Eli kyseessä ei ole pora vaan puli...korjaan veivari :) Teollisestikin valmistettuja uusia veivareita löytyy hyllystä kymmeniä kappaleita.
(kuva: Ari Kettukangas)
Tälle kapineelle ei kukaan vierailijakaan tahdo tietää nimeä. Kyseessä on polttopaikkapuristin. Mauri ajoi kaupunkiin töihin Uusitalon Pentin kanssa Popedalla vuonna 1959. Tuolloin ei ollut rahaa uusiin renkaisiin, eikä varapyörää. Paistavat sisäkumet tahtoivat jämähdellä soratiellä viimeistään Madekosken kohdalla. Polttopaikka laitettiin sytyttämällä sisäkumeen paistuva rikkipanos. Tämän jälkeen lisättiin käsin ilma ja matka jatkui yleensä hyvin pitävällä renkaalla.
(kuva: Ari Kettukangas)
Tuohikontti ja kehuja eväänä.
(kuva: Ari Kettukangas)
Mauri valittiin vuoden pikkaralaiseksi vuonna 2019. Ei ole ihme jos ukko mainitaan kylällä, kun suuri konemies tunnetaan myös maakunnassa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Mauri osti tämän sorvin 60 vuotta sitten käytettynä oululaisesta romuliikeestä ja maksoi siitä silloin 70 markkaa. Se on kuulemma pieni ja mitätön, mutta ollut aina ja tulee olemaan omiin töihin riittävä. Mestari kävikin 16-vuotiaana sorvaus- ja hitsauskurssin Utajärvellä ja siellä hommiin syntynyt kipinä palaa vieläkin. Nyt työstökone on evakossa, koska vanhan pajan katto on tippumassa sisään.
(kuva: Ari Kettukangas)
Tässä osa Suomen suurimman käytettyjen nuffivaraosien valikoimaa. Ainoastaan tällaiset tuotteet ovat myynnissä. Mauri on tilannut myös uusia osia runsaasti Englannista.
Loppuyhteenveto: Hahton Mauri on jälleen loistava esimerkki siitä miksi Rasvamonttu -juttuja tehdään. Ohjelma, joka kertoo suuresta intohimosta koneisiin ja myös värikkäistä persoonista. Käsitystä vahvistaa entisestään 79-vuotiaan miehen käytössä olevat viidet hitsaus- ja kaasupillit ja 14 kaasupullon varusteluarsenaali. Tämäkin yhtälö taitaa olla erottuva jo Euroopankin mittakaavassa. Mestari on myös tehnyt aina ne työt, mitä muut on jättäneet tekemättä. Tästä juurevasta "maaperästä" on varmasti ollut värikästä kirjoittaa miehestä myös kylän oma kesäteatteri näytelmä - Mutteri Mauri onnellinen mies!
Rasvamontun aiemmat jaksot ja vierailukohteen ilmoittaminen: Rasvamonttu