Romukauppias Raimo Haanpää rakentaa raskastakalustoa rouhevalla ja siloisella otteella Haapajärvellä
Rasvamonttu pureutuu koneiden maailmaan tällä kertaa rouhevalla ja siloisella otteella Haapajärvellä. Tälläinen tekniikka nimittäin on raskaankaluston tuunaamisessa paikallisella romukauppiaalla Haanpään Raimolla. Mies kierrättää metallia ja mestarin tarkka katse saattaakin bongata kuormista monenlasia aarteita. Miehen erityinen intohimo on kuorma-autojen nokkakeulaisissa malleissa. Rakentamisen kädenjälki näkyy hänellä vapaassa improvisoinnissa ja omaperäisissä ratkaisuissa. Seuraavana tutkitaankin mitä on tarttunut haaviin matkanvarrella ja miltä näyttää projektien lopputulos!
(kuva: Ari Kettukangas)
Haanpään Raimo. Romukauppias, konemies ja raskaankaluston tuunaamisen tarkka improvisoija. Metallinkierrättäjällä on harjaantunut katse kaikenlaisiin härveleihin ja aarteisiin. Miehen suuresta intohimosta autoihin kertoo myös jokaiselle menopelille keksitty lempinimi. Perheyrityksenä toimiva Metallinkierrätys Haanpää on kerännyt romua Haapajärvellä jo 60 vuoden ajan ja tällä hetkellä sen toiminta pyörii jo pojan myötä kolmannessa polvessa.
(kuva: Hanna Haanpää)
Koneista otetaan heti alkuun todellinen MANSIKKA!! Scania 112 - RED 930 vuosimallia 1981.
(kuva: Hanna Haanpää)
Kyseessä täysin itse ja uusiksi kasattu Haukiputaan ammattikoulun entinen autokoulun kuorma-auto. Nimi RED tulee sanoista Redired Extremely Dangerous - eli eläkkeellä ja erittäin vaarallinen! 930 malli puolestaan tulee suoraan lainaten pellin alla muhivista hevosvoimista. Autossa on alkuperäistä vain etuakseli, teliakseli ja pätkä runkoa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Täysin muutettu kokonaisuus syntyi parinkymmenen eri yksilön osista ja kasaamiseen meni yhteensä 2,5 vuotta. Raimo päätti tehdä auton täysin omanmaun mukaisesti ja huikea ja omaperäinen lopputulos on herättänyt menestystä myös näyttelyautona.
(kuva: Ari Kettukangas)
Raimolla on hevosia molemmin puolin hyttiä...
(kuva: Ari Kettukangas)
Tältä Scania näytti alkuperäisenä.
(kuva: Ari Kettukangas)
Hytti lähti venytykseen.
(kuva: Raimo Haanpää)
Runkokin vaati oman työnsä.
(kuva: Raimo Haanpää)
Koppia venytettiin kahden koneen avulla :)
(kuva: Raimo Haanpää)
Rakennettua makuuohjaamoa jatkettiin vielä 60 sentillä.
(kuva: Hanna Haanpää)
Siinä on "mansikanviljelyn" tuoteseloste.
(kuva: Hanna Haanpää)
Valmis luomus ja romuista rakennettuna!!
(kuva: Hanna Haanpää)
Katolle on tullut aurinkokenno, joten hulppeat ledvalotkin saavat sähkönsä omavaraisesti.
(kuva: Ari Kettukangas)
Tutkitaanpa lisää yksityiskohtia.
(kuva: Ari Kettukangas)
Romunkerääjä nimike kyllä tuntuu vähän vaatimattomalle työn laatuun nähden...
(kuva: Ari Kettukangas)
Keulaa piti jatkaa 15 senttiä, jotta välijäähdytin mahtui paikalleen.
(kuva: Ari Kettukangas)
Keulatekstin on taiteillut kynäruiskulla Heini Seppä Mäntsälästä.
(kuva: Hanna Haanpää)
Ja tämän 14 litran V8 hirmun on kasannut Team Herlevi Kälviältä. Malli 930 tulee siis suoraan hevosvoimista ja laskelmien mukaan auto kulkisi jopa 200 kilometriä tunnissa!! Siinä oli alunperin kuutoskone.
(kuva: Ari Kettukangas)
Team Herlevin pojat tunnetaan myös Euroopanmestareina tractor pullingissa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kaikki peltiosatkin on itsetehty.
(kuva: Ari Kettukangas)
Mrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr!!!
(kuva: Ari Kettukangas)
Joka niitti ja pultti on kiillotettu.
(kuva: Ari Kettukangas)
Toimittajan tukka näyttää olevan hyvin :)
(kuva: Ari Kettukangas)
Perässäkin on kunnon valoshow.
(kuva: Ari Kettukangas)
Takana tulevalle tiedoksi, ei kannata yrittää ohi :)
(kuva: Ari Kettukangas)
Milloinkahan vetojuhta löytääkään sopivan kumppanin...
(kuva: Ari Kettukangas)
RED on ollut jo esillä kolmessa näyttelyssä ja Härmän isosta tapahtumasta tuli hopeaakin.
(kuva: Ari Kettukangas)
Stig ombord!
(kuva: Ari Kettukangas)
Ohjaamon lattia on osittain lasia.
(kuva: Ari Kettukangas)
Ohjaamon sisustan on suunnitellut ja kasannut Raimon poika Jukka, joka on puolestaan täysperävaunu taitoajo-sarjojen maailmanmestari ja kaksinkertainen suomenmestari! Hytistä löytyy television lisäksi myös 2560 watin supparit ja baarikaappi.
(kuva: Ari Kettukangas)
RED on herättänyt kiinnostusta myös maailmalla. Hollantilaset kuvasivat auton läpikotaisin ja tekivät myyntiin 300 kappaleen sarjan pienoismalleja.
(kuva: Ari Kettukangas)
Luomus pääsi jopa Ajolinja -lehden kanteen.
(kuva: Ari Kettukangas)
Sitten seuraava potilas! Vanaja kuorma-auto vuosimallia 1965.
(kuva: Ari Kettukangas)
Vanajan Autotehdas Oy oli Vanaja-merkkisten kuorma-autojen ja linja-autojen alustojen valmistaja vuosina 1948–1968. Sen jälkeen Vanaja-merkkisten autojen valmistusta jatkoi vuoteen 1971 saakka Suomen Autoteollisuus Oy . Vanajan historia ulottuu kuitenkin vuoteen 1943, jolloin se aloitti jo mintansa Yhteissisu-nimellä. Toiminnan aloittamiseen vaikutti suuresti jatkosodan aikana vallinnut ankara pula ajoneuvokalustosta itärintamalla.
(kuva: Ari Kettukangas)
Tämä rustiiikkinen ja kotimainen yksilö on seissyt 40 vuotta pellonreunalla. Tässä mallissa oli aikanaan ensimmäisenä ohjaustehostaja ja ilmajarrut. Raimo kunnostaa auton tekniikan ja rungon, mutta jättää kaikki pinnat vanhaa kunnioittaen rosoiseksi. Ennen vanhaan sanottiin joka talossa olevan Sisun, mutta vain vauraamilla Vanajan. Merkki oli aikanaan hyvä ja yleinen, mutta sen valmistus kuitenkin lopetettiin. Heikkoutena oli ohjaamon lahoavat puuosat.
(kuva: Ari Kettukangas)
Tämä kyseinen menopeli on mahdollisesti liikkunut alunperinkin Oulun alueella ja Haapajärvelle tuodessa sen lahosta hytistä tippui ovet. Yksi aiempi nuuka omistaja oli kuulemma käyttänyt voiteluaineena eri henkilöautojen käytettyjä öljyjä :)
(kuva: Ari Kettukangas)
Vanajia on myös paljon entisöity ja tuunattu traktorin peräkärryiksi. Runko olikin yllättävän hyvässä kunnossa. Lopuksi auto tulee saamaan vielä lavan ja nosturinkin ja jonakin kauniina aamuna se on myös kilpien välissä.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kytkin ei halliin tuodessa toiminut, mutta akkujen vaihdon jälkeen kone kävi heti mukavasti! Huoltokirjan mukaan muutama määräaikainenkin oli välissä unohtunut :) Ohjaamo tuetaan pysymään kasassa ja se saa uudet puuosat ja myös penkit verhoomon avustuksella. Raimo haluaa tehdä kaikki yksityiskohdat mahdollisimman paljon alkuperäisen näköiseksi.
(kuva: Ari Kettukangas)
Katto ja lattia vaativat myös ehostusta. Löytyyköhän Vanajaan muuten kuinka helposti uudet ja ehjät ikkunalasit..
(kuva: Ari Kettukangas)
Puinen kaasupoljin. Eikö se tuommoinen palanen ole pitänyt olla aina kiirehtijän polkimen alla :)
(kuva: Ari Kettukangas)
Kaikki reiät hitsataan ja naamioidaan lopulta ajanpatinoimaksi. Museoautossa ei saa olla näkyvää ruostetta, mutta suunnitelmissa on kuitenkin kokeilla kepillä jäätä. Mitähän sinne tankkiin on aikanaan laitettu...
(kuva: Ari Kettukangas)
Raimo kunnostaa myös vanhoja bensamittareita. Tämä tapaus on jo myyty ja lähdössä kohti kuopiota.
(kuva: Ari Kettukangas)
Teemaan liittyvää oheismateriaalia.
(kuva: Ari Kettukangas)
Seuraavana Hurmuri! Mersu 1413 kuorma-auto vuosimallia 1966.
(kuva: Raimo Haanpää)
Kyseessä Raimon ensimmäinen kunnostusprojekti, josta kuulemma koko harrastus sai alkunsa. Hänen isällään ja vaimon kotonakin oli aikanaan samanlainen auto. Suosittua pitkäjousista mallia nähtiin käytössä Haapajärven kylälläkin mm. meijerillä ja Osuuskaupalla. Samaan aikaan näkyi myös pettereitä ja myöhemmin ilmestyivät sitten Sisut ja Vanajat. Tämäkin 14 tonnin museokatsastettu projekti kasautui aikanaan osista.
(kuva: Ari Kettukangas)
Pellin alta löytyy 130 hevosvoimaa. Tekijän itsekritiikki ja laadun vaatimustaso on kuulemma noussut harrastuksen edetessä.
(kuva: Ari Kettukangas)
Tämmöisen kolmisakaran alla on myös katsastusmiehiltäkin piilotettu vilkun toiminta ohjauspyörän keskiössä.
(kuva: Ari Kettukangas)
Seuraavaksi Hopia - eli Scania vuosimallia 1982.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kyseessä on Sodankylän Liikennekoulun entinen kuorma-auto.
(kuva: Ari Kettukangas)
Auto on museorekisterissä ja siinä on sama nokka malli kuin RED:issä.
(kuva: Ari Kettukangas)
Raimo onkin mieltynyt erityisesti nokkamallin kuorma-autoihin.
VIDEO: Arkiston aarre: Raimon myymä 5-akselinen Sisu, joka on tehty 80-luvulla ja ollut käytössä Ruotsin kaivoksilla. Siinä oli 19 litran Cumminsin moottori, Allisonin automaattivaihteisto ja junan jouset. Sillä vedettiin 120 tonnin kuormia ja sen huippunopeus oli 45 kilometriä tunnissa. Viidestä akselista neljä ohjasi autoa, eikä sillä saanut ajaa maantiellä. Auto meni myyntiin isotöisyyden vuoksi, mutta sitä odottikin hyvä koti Sisu entisöijän käsissä. Myös Sisu itse kannusti silloin oman merkin entisöimistä. Vastaavia malleja on tehty 6 kappaletta ja tämä yksilö oli viimeinen paalista selvinnyt versio.
(kuva: Ari Kettukangas)
Ford AA kuorma-auto vuosimallia 1930. Joku pelle peloton rakensi siitä myöhemmin traktorin :) Yksityiskohtana haravakoneen satulaistuin.
(kuva: Ari Kettukangas)
Raimo ajelee menopelillä kesäisin.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kone käynnistyy veivillä tai startilla.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kubota L185.
(kuva: Ari Kettukangas)
Raimo tuunasi tämän pikku traktorin lastenlapsille viime talvena.
(kuva: Ari Kettukangas)
Siinä oli alunperin etukuormaaja ja ahdas hytti. Hallista löytyy myös muunneltu Valmet 552 JR.
(kuva: Ari Kettukangas)
Tielaitoksen entisestä tukikohdasta löytyy hallitilaa myös virkistyskäyttöön.
(kuva: Raimo Haanpää)
Metallinkierrätys Haanpää on toiminut Haapajärvellä 60 vuotta. Perheyritys pyörii jo kolmannessa polvessa, eli Raimo on toiminut ketjun keskimmäisenä välikappaleena. Yritys kerää romua ja toimittaa sitä eri tehtaille.
(kuva: Raimo Haanpää)
Loppuyhteenveto: harjaantuneella metallinkerääjällä on aarteiden suhteen tarkka haukan katse, tai onko se sittenkin harakan katse, koska se huomaa heti jos joku kiiltää. Kun niin tapahtuu, se iskee nopeasti vahvat kotkan kyntensä suureenkin löytöön :) Ei suinkaan, Haanpään Raimo on luonteeltaan vaatimaton mies ja käyttää itsestään nimitystä romukauppias. Mikäli jokin aarre sitten löytyy, yleensä mestari jättää siitä tarjouksen. Tällä strategialla Raimon hallissa odottaa jo tuleva Pikku-Redikin kasaamista!
Rasvamontun aiemmat jaksot ja vierailukohteen ilmoittaminen: Rasvamonttu