Kuva: Oulun yliopisto
Oulun yliopisto: Itä-Suomen ja skandinaavisten ahmakantojen yhdistäminen elintärkeää lajin säilymisen kannalta
Suomessa on noin 230 ahmaa poronhoitoalueen eteläpuolella ja tutkijoiden mukaan tämä populaatio on ollut melko hyvässä kasvussa vuodesta 2010 alkaen. Poronhoitoalueella on noin 160 eläintä.
Oulun yliopiston tuore tutkimus on paljastanut selvän geneettisen eron itäisen ahmapopulaation ja skandinaavisen ahmapopulaation välillä. Kansainvälisenä yhteistyönä toteutetun geneettisen tutkimuksen mukaan näiden populaatioiden pitäisi sekoittua enemmän, jotta laji säilyisi elinvoimaisena.
Ahma voi liikkua satojen kilometrien säteellä ja ylittää valtioiden rajoja, joten eläinten perimän on uskottu sekoittuneen. Tutkijoiden mukaan näin ei kuitenkaan ole. Skandinaavisen populaation perinnöllinen monimuotoisuus on vähäisempää kuin itäisessä populaatiossa, joka on yhteydessä laajempaan venäläiseen populaatioon.
Toiveissa onkin, että itäisen populaation ahmat etsiytyisivät skandinaavisen populaation alueelle Pohjois-Suomeen, jotta perimään tulisi muuntelua. Perimän kapeneminen tarkoittaa evoluutiopotentiaalin pienenemistä ja siten eläinten sopeutumiskyky esimerkiksi stressiin tai ilmastonmuutoksen aiheuttamiin vaikutuksiin voi kärsiä.
Suomessa on noin 230 ahmaa poronhoitoalueen eteläpuolella ja tutkijoiden mukaan tämä populaatio on ollut melko hyvässä kasvussa vuodesta 2010 alkaen.
Poronhoitoalueella on noin 160 eläintä. Tutkimuksen mukaan tämä populaatio jatkuu Ruotsin ja Norjan puolella. Näissä maissa kuten koko Fennoskandian alueella ahmojen lukumäärä oli hyvin vähäinen vielä 50 vuotta sitten, mikä johtui muun muassa valtion rahoittamasta pyynnistä.
Ahmakanta on vahvistunut suojelulainsäädännön ansiosta ja viime vuosikymmenen aikana se on ollut Ruotsissa ja Norjassa yhteensä noin tuhannen yksilön suuruinen. Suomessa ahma on erittäin uhanalainen laji.
