Kuva: Metsähallitus: Petteri Polojärvi
Äärimmäisen uhanalainen naali pesi onnistuneesti Enontekiöllä
Naalin pesätarkastuksissa tapahtui tänä kesänä kauan odotettu käänne, kun naalin havaittiin pesineen onnistuneesti Enontekiön tunturialueella. Paikalla tehdyn tarkastuksen perusteella naalipariskunnalle oli syntynyt kolme poikasta.
Kyseessä on ensimmäinen kerta yli 25 vuoteen, kun naali pesi onnistuneesti Suomessa. Edellinen varmistettu pesintä oli vuonna 1996 Utsjoella. Metsähallituksen ja WWF:n ylläpitämillä naalin ruokinta-asemilla on tehty viime vuosina aiempaa enemmän naalihavaintoja, joten pesintää on osattu odottaa.
Naali on Suomessa äärimmäisen uhanalainen. 2000-luvun alussa koko pohjoismainen naalikanta kävi aallonpohjassa ja oli kooltaan vain noin 100 aikuista yksilöä. Tällä hetkellä Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa arvioidaan olevan noin 450 aikuista naalia. Suomessa liikkuu vuosittain arviolta 10–20 naalia, ja havaintojen määrä on ollut viime vuosina kasvussa.
Tärkeimmät naalin suojelutoimet ovat lisäruokinta ja ketunmetsästys tunturialueilla. Metsähallitus ja WWF ovat vieneet lähes 30 koiranruualla täytettävää ruokinta-automaattia naalin esiintymisalueille ja vanhojen pesäpaikkojen läheisyyteen. Automaatit on rakennettu siten, että kettu ei pysty niitä hyödyntämään.
Lisäruokinnalla tuetaan ennen kaikkea syntyneiden poikasten selviämistä ensimmäisestä talvesta ja autetaan aikuisia naaleja pysymään parhailla reviireillä heikkojen myyrävuosien yli. Lisäksi Metsähallitus poistaa yhä ylemmäs tunturialueelle levittäytyneitä kettuja, koska ne ovat suurikokoisempia kuin naalit. Lisäksi ne taistelevat arktisen serkkunsa kanssa samasta ravinnosta ja käyttävät samoja pesäpaikkoja.
Koska naali liikkuu yli maarajojen, suojelutyötä tehdään tiiviissä yhteistyössä Ruotsin ja Norjan kanssa. Norjassa naalinsuojeluhanke on vapauttanut tarhaoloissa syntyneitä luonnonnaalien pentuja luontoon, parina viime vuotena myös Suomen rajan tuntumaan. Toistaiseksi ei tiedetä, onko Suomessa nyt pesineestä naaliparista uros tai naaras peräisin tästä joukosta. Vihiä niiden alkuperästä voidaan saada kerätyistä dna-näytteistä, jotka analysoidaan myöhemmin.
