Kalevi Honka entisöi isänsä 40-luvulla kuljettaman "hiipijä" häkäpönttöauton Temmeksellä
Rasvamontussa lyödään tällä kertaa pilkettä pyttyyn Oulun liepeillä Temmeksellä. Hongan Kalevi on tehnyt kultturiteon, entisöimällä aikanaan isänsä Väinö Hongan käytössä olleen Ford "hiipijä" häkäpönttöauton. Menopeli liikennöi mm. 40-luvulla Oulun ja Temmeksen välillä. Pirssi ehti nähdä käytöstä poistuneena myös huonoja päiviä, mutta 80-luvulta saakka se on kukoistanut mestarin kädenjäljen ansiosta.
(kuva: Ari Kettukangas)
Hongan Kalevi. Kiinnostus häkäpönttöautoon on periytynyt hänen tapauksessa isältä pojalle. Mestari oli isän Väinö Hongan Fordin kyydissä muistikuvien mukaan jo paljonkin ennen kansakoulu ikää. Isä alkoi kyydittämään matkustajia Temmekseltä heti linjojen startatessa vuonna 1942. Veri on myös vetänyt molemmilla herroilla maantielle, Väinö jatkoi myöhemmin kuorma-autoilijana ja Kalevi puolestaan on toiminut työelämässä autokoulunopettajana.
(kuva: Ari Kettukangas)
"Hiipijä" häkäpönttöauto on saanut nimensä aikanaan Tervolassa. Tarina ei kerro tarkasti mistä nimi tuli. Kyseessä on ainut Suomesta löytyvä vastaava menopeli. Autoa voidaan käyttää bensiinillä ja häkäkaasulla.
(kuva: Ari Kettukangas)
Oheinen menopeli liikkui aluksi sota-aikana Kemi-Tervola välillä ja vuonna 1946 Kalevin isä ja setä kävivät ostamassa sen Näykin korjaamolta Kemistä. Biili oli tuolloin heti ajokuntoinen ja se alkoi liikkumaan Oulu-Temmes väliä. Auto poistui käytöstä vuonna 1952 ja tilalle tuli täyspitkä onnikka ja se koukkasi myös Mankilankylällä.
(kuva: Ari Kettukangas)
Tämä maski löytyi entisöintiin kaatopaikalta Ylikiimingistä.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kyseessä on usalainen Ford 815 V Seka-auto vuosimallia 1938.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kalevilla meni auton entisöintiin ja täydelliseen uudelleen rakentamiseen vuosina 1982-1989 yhteensä 8 vuotta. Takaosa on tehty puusta ja toimii rahtitilana.
(kuva: Ari Kettukangas)
Myös vaalean ruskea maalaus on tehty kokonaan itse. Pintaa ei tarvi koskaan vahata, sillä se oli jo maalissa valmiina.
(kuva: Ari Kettukangas)
Häkäpönttöautot kehitettiin sotavuosille huutavan bensapulan johdosta. Merkittävimpänä yksittäisenä puukaasuteknologian kehittäjänä pidetään Saksalais-ranskalaista Georges Imbertiä ja hänen luomia Imbert-laitteistoja. Suomessa Otso-puukaasutinlaitteistoa kehitteli aikanaan Wärtsilä. Vuonna 1947 polttoaineen saatavuus helpottui ja niin luovuttiin häkäpöntöistä.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kylmässä peräosassa kuljetettiin kuulemma juopot ja rahtitavara :) Eikö tämä olisi hyvä erottava kuljetustila nyt korona-aikanakin?
(kuva: Ari Kettukangas)
Sota-aikana oli myös armoton pula auton kumeista. Ongelma oli yleinen myös Oulun alueella ja renkaita saattoi saada hyvällä tuurilla mustastapörssistä.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kalevi on käyttänyt autoa näytillä eri puolilla Suomea.
(kuva: Ari Kettukangas)
Pellin alla sykkii nyt veres 85 hevosvoiman moottori, joka vastaa myös prikulleen alkuperäistä. (Syl. V 8, tilavuus 3,620 L.)
(kuva: Ari Kettukangas)
Auto saattaa kulkea suotuisissa olosuhteissa jopa 100 kilometriä tunnissa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Entisöinnissä oli alunperin tarkoitus käyttää keinonahkaa, mutta oululainen liike möi varastosta ruman ja kenellekkään kelpaamattoman vihreän aidon nahan heti keinonahan hinnalla. Auto on mitoitettu 13 hengelle, tosin markkinoilla kyytiläisiä on voinut olla kerralla puolenkin sataa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Ovi sulkeutuu hydraulisella veivillä.
(kuva: Ari Kettukangas)
"Kaikki se ottaa ja kaikki se nielee, jää vaikka oven pieleen..."
(kuva: Ari Kettukangas)
Kyyti on pehmeillä jousilla miellyttävää ja tasaista.
(kuva: Ari Kettukangas)
Häkäpönttöautossa moottorin pääasiallisena polttoaineena käytetään joko puusta tai hiilestä erityisellä kaasunkehitinlaitteistolla tuotettavaa kaasumaista polttoainetta. Se voi olla puukaasua tai hiilikaasua. Hiipijän tapauksessa siis puukaasua. Se muodustuu "pöntössä", eli kehittimen säiliössä.
(kuva: Ari Kettukangas)
Kaasu muodostuu kahdessa vaiheessa, ensin happi yhtyy polttoaineeseen muodostaen hiilidioksidia, joka johdetaan hehkuvan hiilikerroksen läpi. Tällöin osa hiilidioksidista pelkistyy hiilimonoksidiksi, joka puhdistettuna johdetaan moottorin kaasuttimeen.
(kuva: Ari Kettukangas)
Latinki valmiina. Yhdellä pöntöllisellä ennen seuraavaa sorhomista ajoi n. 40-50 kilometriä. Kuljettajalla oli apunaan repsikka ja isällä siinä virassa toimi velimies Iikka.
(kuva: Ari Kettukangas)
Parasta polttupuuta eli pilkettä oli koivu ja leppä. Tässäkin se on juuri oikean kokoista.
(kuva: Ari Kettukangas)
Tässö autossa on siis Imbert kaasulaitteet. Seurataanpa miten järjestelmä toimii...
(kuva: Ari Kettukangas)
Putki tulee pöntöstä katon kautta keulille...
(kuva: Ari Kettukangas)
Sitä pitkin tavara menee karkeaan puhdistajaan...
(kuva: Ari Kettukangas)
Sitten lauhuttajalle, joka jäähdyttää kaasun mahdollisimman kylmäksi. Mitä lämpimämpää kaasu on, sen tiheys on myös sitä harvempaa.
(kuva: Ari Kettukangas)
Ja sitten hienompaan puhdistajaan...
(kuva: Ari Kettukangas)
...ja lopuksi putki päättyy kuskin oven päälle. Palava kaasu testataan tulitikulla ja jos leimahtaa, silloin startataan!
(kuva: Ari Kettukangas)
Yksityiskohtia. Useampi ikkunoista avautuu käsiveivillä.
(kuva: Ari Kettukangas)
Onhan siinä löpöluukkukin. Jos haluatte kuulla tähän liittyvän hauskan ja hurjan tapauksen, kysykääpä mestarilta :)
(kuva: Kalevi Honka)
Sitten muistoja. Tässä kalevi istuu isän sylissä (toinen oik.) ja vieressä reunassa setä Matti Honka.
(kuva: Kalevi Honka)
Tällä biilillä olisi paljon kerrottavaa, mikäli se osaisi puhua...
(kuva: Kalevi Honka)
Setä Iikka Honka ja "hiipijä" Kirkkokadulla Oulussa vuonna 1946.
(kuva: Kalevi Honka)
Kun bensan saatavuus aikanaan helpottui, purettiin häkäpöntöt pois ja takakopin tilalle rakennettiin avolavat. Hiipijän työtä tuli jatkamaan Studebaker, joka myöhemmin nostettiin Citroenin rungolle.
(kuva: Kalevi Honka)
"Hiipijän" uurastuksesta Temmeksellä oli 80-luvulla aikaa jo 40 vuotta ja sen jäseniä kolotti ja kasvoissa alkoi olla uurteita. Sitten tuli apuun Kalevi ja vei vanhuksen Postiljoonintielle Oulun Mäntylään.
(kuva: Kalevi Honka)
Alkoi Fordin entisöinti "Pohjolan isossa tallissa", eli suojana oli vain rekan pressu ja kahdeksan vuotinen projekti tapahtui kokonaan taivasalla. Ensiksi uutta peltiä kylkeen.
(kuva: Kalevi Honka)
Kori oli kuljetuksessa heikoissa kantimissa ja tueksi täytyi rakentaa kannatinteline.
(kuva: Kalevi Honka)
Auto alkoi virkustumaan ja pohjamaali antoi jo lupaavaa suuntaa työn edistymisestä.
(kuva: Kalevi Honka)
Sisukasta työtä ihali myös poikansa kanssa setä Iikka. Mikäli arvaus ei heitä kauas, saattoi entiselle repsikalle tulvia muistoja mieleen.
(kuva: Kalevi Honka)
Tikun raapaisu oli varmasti puolin ja toisin kunnia-asia veteraani sytyttäjälle ja sytytettävälle.
(kuva: Kalevi Honka)
Vanhempi polvi on varmasti arvostanut Kalevin kulttuurityötä. Kuvassa myös Jenni-täti.
(kuva: Kalevi Honka)
Tässä puikoissa itse Kalevi.
(kuva: Kalevi Honka)
Seppä on ollut muutakin kuin pappia kyydissä. Tässä autoon tutustumassa edesmennyt ministeri Matti Ahde (vas.) ja oikealla Osmo Hekkala. Onpa rattailla istunut Temmes päivillä mennen tullen aiempi piispa Samuel Salmikin.
(kuva: Oulun Yliopiston koneinsinöörikilta)
Kalevi on myös tehnyt puutyöt Oulun yliopiston ylioppilaskunnan YKÄ autoon. Pirssi oli toiminut aiemmin paloautona.
(kuva: Ari Kettukangas)
Loppuyhteenveto: Nykyään kun pohditaan sähköautoja ja hybridejä sekä niiden latauskapasiteetteja, olisiko aika ottaa uudelleen käyttöön myös häkäpönttöautot :) Ensiksikin Kalevi ammattilaisena perehdyttämään työntekijöitä niiden kasaamisessa. Tässä härvilässä latauspistekin kulkisi mukana ja Suomesta ei puut lopu. Repsikoilla olisi myös työllistävä vaikutus. Reilu kaasun käyttö ei myöskään räpsyttelisi nopeuskameroita ja vauhti pysyisi maksimissaan muutenkin suhteellisen vakiona. Ja saastuttavampiakin ratkaisuja on olemassa. Entä mites näiden myynti kävisi? Se toimisi kuin häkä!
Rasvamontun aiemmat jaksot ja vierailukohteen ilmoittaminen: Rasvamonttu